Jotain jouluista

Tällainen tuli väsättyä lahjaksi jälleen tänäkin vuonna. Voin kertoa, että työmäärä kyseisessä asetelmassa oli ihan älytön ja sainkin sen valmiiksi vasta myöhään eilen illalla - ihan viimetipassa ja nyt väsyttää.

Tähän on käytetty enimmäkseen luonnonmateriaaleja ja kierrätystavaraa, eivätkä kaikki osat olekaan mitään ihan kestävimmästä päästä. Mummoni on alunperin ideoinut nämä työt, mutta minä olen aika reippaalla kädellä tehnyt näistä oman näköiseni. Omasta mielestäni tässä on jotain satukirjamaisuutta ja lapsena mummoni tekemät asetelmat onnistuivatkin tuomaan aivan erityisen joulutunnelman. Tyyli on sen verran toimiva, että mittasuhdevirheet ja osien karkeus eivät haittaa.

Hyvää joulua!

Lasten kasvoja

Kasvokuvien tekemisessä vaikeinta on itselleni varmasti se, että saa ne oikeasti näyttämään mallikuvan henkilöltä. On vielä helppoa piirtää teknisesti toimivat kasvot, mutta yksilöllisten piirteiden ja oikeiden mittasuhteiden löytäminen on jo asia erikseen.

Nämä kolme kuvaa jouduin kaikki tekemään kahteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuulostaa varmasti oudolta, kun sanon, että jokaisen kuvan kohdalla ensimmäistä versiota tehdessäni mallin kasvot näyttivät erilaisilta kuin jälkimmäistä piirtäessä. Ilmiö on tavallaan sama, kuin jos ei ole tottunut näkemään aasialaisia kasvoja, näyttävät ne silloin kaikki melko samanlaisilta. Aivoni eivät siis olleet niin lyhyessä ajassa kyenneet jäsentämään kyseisten kasvojen pienimpiä ja omimpia yksityiskohtia.

On melkein pelottavaa joutua piirtämään muotokuvia jollekin hänen omista lapsistaan, sillä hän varmasti huomaa kaikki ihan pienetkin virheet. Sitä on tavallaan aika herkässä tilassa siinä kohtaa, kun antaa juuri valmistuneet muotokuvat tilaajalle. Ensimmäisen kuvan tekemiseen meni aikaa vähän yli 20 tuntia, joten pettyneen ilmeen tai kritiikin vastaan ottaminen liian pian työskentelyn jälkeen olisi ollut musertavaa. Rakentava palautehan muuten on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta, mutta on myös hyvä tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää milloin kritiikki pelkästään vahingoittaa.

Pienten lasten kasvojen piirtäminen on jonkin verrran vaikeampaa kuin aikuisten. Keskeisin syy tähän on varmasti varjojen ja ryppyjen puuttuminen.  Lasten kasvot ovat niin pyöreät ja sileät. Mittasuhteet vaativat myös erityistä tarkkuutta.  Kaikesta huolimatta uskon, että minulla ei ole mitään syytä olla tyytymätön näihin kuviin.

Tilaustyö

Olen tällä hetkellä työkokeilussa vanhainkodissa ja olen pystynyt hyödyntämään kuvataiteellista osaamistani siellä todella paljon. Viimeaikoina olen saanut henkilökunnalta useita pyyntöjä piirtää kasvokuvia ja myös eräs vanhus kysyi voisinko tehdä hänestä muotokuvan. Hinnaksi olen ilmoittanut 5e tai omantunnon mukaan. 

Harjoittelen tällä hetkellä kasvopiirroksia joka tapauksessa, joten nämä kuvat menevät hyvin sen piikkiin. Lisäksi tilaustöiden tekeminen motivoi moninkertaisesti enemmän kuin omatoiminen harjoittelu. En siis tee näitä rahasta, vaan kerätäkseni kokemusta. Toinen tai kenties se tärkein syy miksi näitä teen on ihan oikeasti se, että saan ilahduttaa muita. Mikä on sen hienompaa kuin nähdä aito hymy ja ilo silloin, kun ihmiset katsovat piirtämiäni kuvia ensimmäistä kertaa? Siinä hetkessä tiedän, että olen tehnyt jotain oikein.

Monet ovat sanoneet, että minun pitäisi nostaa hintoja reippaasti, sillä heidän mielestään minua käytetään hyväksi. Joillekin tuntuu olevan vaikeaa uskoa, että minulle palkaksi kelpaa lähestulkoon yksinomaan hyvä mieli. En koe ollenkaan tulleeni hyväksikäytetyksi. Jos piirrospyyntojä alkaa tulla vielä paljon lisää, on minun kuitenkin nostettava hintoja, koska näiden kuvien piirtäminen vie useita tunteja ajastani.

Tässä on siis se vanhuksesta tehty kuva. Hän oli itse erittäin tyytyväinen kuvaan ja muista kommenteista päätellen uskon piirroksen olleen onnistunut. Olin alunperin ajatellut tehdä tämän hänen ilokseen ilman mitään korvausta, mutta hän koki tarpeelliseksi ostaa minulle ruusuja ja maksaa vielä 10e - ei oikeasti olisi tarvinnut :)

Kehityskaari

Nyt on hyvä pitää vähän paussia öljyvärimaalauksista, vaikka neljä viimeisintä taulua onkin vielä esittelemättä. Tässä siis pieni kehityskaari kasvopiirroksista viimeisimpien kahden vuoden ajalta. Olen kylläkin piirtänyt huomattavasti useamman kuvan siinä ajassa, mutta näissä kehitys näkyy parhaiten. Tekniikka on jokaisessa kuvassa eri, joten ne eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta lähestulkoon kuitenkin. Ensimmäinen kuvista on tehty noin kaksi vuotta sitten, toinen noin vuosi sitten ja kolmas kaksi kuukautta sitten.

Olen aina kovaan ääneen ilmoittanut, että en osaa piirtää ihmisiä ollenkaan. Valehtelisin jos väittäisin edelleen niin. Kehitystä on tapahtunut niin paljon, että uskallan olla jopa vähän ylpeä itsestäni.

 Jotta olen kyennyt ymmärtämään kasvojen piirtämisen perusperiaatteen, minun on täytynyt "pilkkoa" kasvot ensin eri osa-alueisiin ja analysoida ja opiskella useita valokuvia. Harjoitusvihkoni ovat täynnä kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia silmiä, neniä, suita ja korvia - ja tietysti kilokaupalla turhautumista ja raivareita.

Nyt pystyn jo hahmottamaan kasvot kohtalaisen hyvin kokonaisuutena ja huomaan, että mikään ei ole mahdotonta, kunhan vain jaksaa uskoa itseensä ja harjoitella ahkerasti. Parantamisen varaa on kuitenkin vielä älyttömästi.

Jos on juuri aloittanut kasvokuvien piirtämisen, kannattaa tosiaan harjoitella ensin pienempiä osia ja siirtyä myöhemmin kokonaisuuksiin. Lisäksi kuvia analysoidessa voi niiden muuttamisesta tietokoneella mustavalkoiseksi olla hyötyä. Itselle helpompaa on myös piirtää aluksi pelkillä lyijykynillä, sillä silloin pysyy paketti hallussa paremmin. Youtubesta löytyy paljon hyviä opetusvideoita, joita kannattaa hyödyntää kirjojen lisäksi. Asiat  voi tietysti tehdä monella tapaa, joten puhun vain oman kokemukseni pohjalta.

Ensilumi

Tämä on varmasti paras lumimaisema tähän mennessä. Se saattaa johtua siitä, että se on ensimmäinen varsinainen lumimaisema, jonka olen tehnyt. Onnistunein tämä on toki lumivuortenkin osalta.

Pidän tästä taulusta sommitelmallisesti hyvin paljon, vaikka katse karkaakin oikean alareunan vesiputouksen kautta ulos kuvasta. Maiseman elementit ovat kohtalaisen hyvin tasapainossa keskenään, eikä värimaailmassa ole paljoa mitään häiritsevää. Lumen  varjostamiseen kannattaisi kyllä käyttää rohkeammin sinisen, violetin ja harmaan eri sävyjä. 

Maisema ei herätä minussa tunnetta, että voisin oikeasti mennä kävelemään sinne - ensisijaisesti koska siellä on pakkasta ja toiseksi kuva ei ole teknisesti riittävän realistisen näköinen. Taulu on kuitenkin kaunis, kunhan sitä ei katso liian läheltä.

Alla prima

Tämä on yksi kansalaisopistossa tehdyistä harjoituksista, jossa oli tarkoitus maalata jotain syksyyn liittyvää ja käyttää apuvälineenä pelkkää palettiveistä. En kuunnellut, mikäli harjoituksen tekemiseen annettiin muita ohjeita. Rikoin sääntöjä vähän siinä mielessä, että levitin paperin pinnalle öljyä siveltimellä ja myöhemmin sulautin taivaan ja veden värit toisiinsa sormilla - törkeä rikos.

Palettiveitsen selkeä etu on rosoisten pintojen aikaansaaminen esimerkiksi vuorien ja kivien pinnalle. Oikein aseteltu maali palettiveitseen ja kevyt rento ote veitsestä mahdollistavat maalipinnan epäsäännöllisen "rikkoutumisen" hallitusti, jolloin vuoren pinta näyttää melko realistiselta. Tämän työn tekemiseen oli varattu aikaa vain vajaa kaksi tuntia, joten en ehtinyt panostaa vuoriin juuri ollenkaan.

Palettiveitsi on myös erittäin kätevä veden viimeistelyyn. Veitsen reunalla saa tehtyä  veteen erittäin ohuita ja ennen kaikkea suoria valkoisia viivoja, jolloin vesi näyttää elävämmältä. Viivat erottavat maan ja veden toisistaan ja luovat vaikutelman hennoista aalloista.

Rakenteeltaan tämä kuva on melko samanlainen kuin muutama muu tekemäni maisemakuva; takana on vuoristo, keskellä järvi ja edessä pieni  kaistale maastoa. Värimaailmaltaan tämä kyllä eroaa muista. Olen tyytyväinen lopputulokseen ottaen huomioon, miten lyhyessä ajassa tämä kuva piti tehdä - ei huono.

Vesivärisuttaus jatkuu

 Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten kolmas vesiväriharjoitus onnistui, sillä piirustus- ja maalausaiheista ihminen on minulle selkeästi vaikein.  Näkyvin virhe on vasemmassa kädessä ja olkapäässä, mutta muuten iho näyttää kohtalaisen luonnolliselta ja mittasuhteetkin ovat yllättävän uskottavat. Käytin ohentamatonta valkoista akryyliväriä vaahdon maalaamisessa ja muutenkin näissä harjoituksissa käytän toisinaan peitevärejä ja akryylivärejä varsinaisten vesivärien rinnalla.  Tunnen itseni melko kieroutuneeksi, koska näin hämähäkkikammoisena lisäsin hämähäkin tähän harjoitukseen.

 Neljännessä harjoituksessa oli tarkoitus maalata vain pyyhe, mutta minusta se näytti kovin pussimaiselta ja siltä, että siellä pitää olla kenguru sisällä. Ehkä on tullut oleskeltua tärpätin hajussa vähän liikaa tai jotain.

Viidennessä harjoituksessa yllättävä asia on, että siinä ei ole mitään yllättävää - hähähä hä. Olen ainoastaan tehnyt taustan vähän tarkemmin kuin harjoituskirja ohjeisti. Mittasuhteissa on korjattavaa mutta muuten hyvä.

Vesiväriharjoituksia

Taiteen tekemisen perustekniikoista vesivärimaalaus on varmasti suurin heikkouteni. Tämä on harmi sinänsä, sillä taidekoulujen valintakokeissa maalataan lähes poikkeuksetta aina vesiväreillä. Täysin opittavissahan tuo tekniikka on, joten  ei muuta kuin suttaamaan.

Tässä kaksi ensimmäistä harjoitusta viime elokuulta. Nämä on tehty kirjastosta lainaamani harjoituskirjan ohjeiden mukaan, enkä ole siis keksinyt aiheita itse. En ole kuitenkaan tarpeeksi kärsivällinen, että jaksaisin alusta loppuun kopioida jotain ilman, että lisäisin sinne jotain omaa. Motivaatio pysyy selkeästi korkeammalla, kun voi itse kuvitella uusia osia kuvaan.

Ensimmäisessä harjoituksessa linnunpelätti ei kuulu alkuperäiseen ohjeistukseen. Toiseen harjoitukseen lisäsin kaksi kissaa, joista etummainen tosin näyttää enemmänkin lepakon ja Karvisen mutaatiolta kuin oikealta kissalta.

Kontrasti on molemmissa kuvissa ehkä pikkuisen liian suuri ja maalauksista puuttuu tietynlainen pehmeys. Muuten kuvat noudattavat kohtalaisen hyvin harjoituskirjan tehtäviä. Parannettavaa on kuitenkin vielä paljon.

Kaukana jossain

Tämä on ehkä suosikkini tähän mennessä maalaamistani tauluista - värimaailma on kaunis. Ajatus lähti siitä, kun olin kohtalaisen stressaantunut muutamista asioista ja tarvitsin hetken hengähdystaukoa. Minulla ei kuitenkaan ollut oikein mitään paikkaa, jossa olisin voinut irrottautua stressitekijöistä, joten päätin luoda oman rentouttavan ympäristön. Suljin silmät ja kuvittelin mielessäni paikan jostain kaukaa, jossa ei olisi mitään, mikä muistuttaisi minua seuraavien päivien murheista. 

Yksityiskohtia voisi vielä hioa ja yrittää saada kuvasta terävämmän. Erityisesti vuoristo ei näytä kovin aidolta, mutta muuten maisemasta tuli sellainen kuin toivoinkin.

Kaikki tähän mennessä esitellyt maisemat ovat mielikuvitukseni tuotetta, eivätkä siis oikeasti ole olemassa. En ole koskaan tykännyt käyttää malleja maalausteni taustalla, koska olen halunnut kehittää ajatteluani teknisen kopioimisen sijaan. Mallit kahlitsevat mielikuvitusta. Harjoitustöiden yhteydessä kuitenkin käytän mallia, jotta pystyisin tehostamaan värien käytön ja mittasuhteiden oppimista.

Silloin minä ajattelin

Kehitystä on selvästi tapahtunut. Tämä on niitä harvoja maalauksia, joita en hirveästi vihaa.  Olen pitänyt tästä niin paljon, että olen jopa signeerannut sen. 

 Minulle on tullut sellainen tapa, että ripustan suuren osan tekemistäni tauluista ja harjoituksista oman huoneeni seinälle, jotta oppisin ajan kanssa näkemään omat virheeni. En siis narsistisesti ihaile omia töitäni, vaan haluan oikeasti kehittyä.

Tätä taulua olen katsellut vasta vähän aikaa, joten se näyttää vielä toistaiseksi hyvältä. Vasemmanpuoleinen vuori on tosin liian ruskea ja hitusen kummallisen muotoinen. Lisäksi kuvan tasapainon kannalta vasen puoli on turhan raskas johtuen kyseisestä vuoresta. Joesta ei tullut niin sulava kuin toivoin ja siitä tulee lähinnä portaat mieleen.

Maalauksen värit ovat melko kirkkaat -vähän fantasiamaiset. Tässä se ei mielestäni haittaa, mutta jos tahtoo saada kuvaan lisää realistisuutta, voisi värit sammuttaa maanläheisillä sävyillä.

Taulun nimi on "Silloin minä ajattelin", koska silloin minä ajattelin.

Lisää lumivuoria

Tämä on selvästi suurempi kuin ensimmäinen lumivuorikuva. Taulussa on enemmän yksityiskohtia ja syvyyttä, mutta pidän tästä kuitenkin vähemmän. Valo tulee väärästä suunnasta, pilvet ovat raskaan näköiset ja etualan puskat neliskanttiset. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin järvihän on vinossa. Tietokoneella tehty signeeraus kruunaa täydellisen epätäydellisyyden.

 Kun katsoo maalausta 50 metrin päästä, kallistaa päätä vähän vasemmalle ja siristää silmiä, niin sehän näyttää melkein hyvältä. Kun etäisyyttä lisää enemmän,  se näyttää aina vain paremmalta!  Nyt ääni pääni sisällä käskee käyttäytymään. 

Surunaamakuuset

Tämän taulun tekeminen vei vähiten aikaa kuin minkään muun. Yleensä panostan taivaaseen todella paljon, mutta tässä sulautin vain yhteen sinistä, valkoista ja harmaata sen kummemmin keskittymättä pilviin. Minusta se näyttää hyvältä sellaisenaan.Tämä on tehty heti edellisessä postauksessa esitellyn taulun jälkeen, enkä voi sanoa näkeväni  tässä merkittävää kehitystä siihen nähden. Positiivista on, että kuvan vuoret näyttävät todella etäisiltä ja sumuisilta aivan kuten halusinkin. Asettelu on kehno ja se rikkoo varmaan kaikki toimivaan kuvaan tarvittavat sommittelusäännöt.

Olen lisännyt tähän ja myös edelliseen tauluun signeeraukset tietokoneella. En ole siis oikeasti signeerannut näitä töitä, koska uskottelen itselleni, että ne eivät ole vielä valmiit. 

Tehdessäni tämän valmiiksi, olin todella väsynyt, enkä jaksanut panostaa kuusiin sitten yhtään. Käytin viuhkasiveltimen koko harjasosaa oksien tekemiseen ja siitä voisin sanoa vain että joo, älkää kokeilko kotona.

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Tässä yksi pilalle mennyt työ. Tarkoitus oli tehdä taivaasta selkeästi erilainen kuin aikaisemmissa maalauksissa ja pilvien osalta onnistuinkin hyvin. Taivaan sävy on ehkä vähän liian tumma tai oikeastaan liian violetti. 

Suurimman virheen tein, kun yritin tehdä maalarinteipin avulla valonsäteitä. Häivyttäessäni valoviivoja, alla oleva maali ei ollutkaan tarkistuksestani huolimatta kuivunut, vaan sekoittui valonsäteeseen. Olin tehnyt kyseistä taulua useita tunteja monena peräkkäisenä päivänä ja siinä hetkessä kun taulu menee loppumetreillä pilalle, tekisi mieli hajottaa jotain kallista.

Nyt kun katselen tätä työtä muutaman kuukauden sen valmistumisen jälkeen, pystyn jo selvästi huomaamaan ratkaisevia virheitä ja asioita, jotka olisin tehnyt täysin eri tavalla. Vuoret esimerkiksi ovat pikkuisen liian matalat ja ne näyttävät olevan melko lähellä, vaikka tavoite oli luoda niillä selkeää syvyyttä kuvaan. Tiedän nyt, että kyseisen syvyysvaikutelman saa aikaan häivyttämällä pehmeällä siveltimellä vuoren reunoja ja luomalla sumuvaikutelman vuoren juurelle. Varjoväri vuoressa tulisi olla vaaleampi kuin etualan varjoväri ja sen pitäisi myös sisältää enemmän sinistä. Horisonttitaso on lähes keskellä ja kuvasta tulee toimivampi, jos sitä siirtää vähän joko ylös tai alas. Lisäksi kuvassa on tietynlaista säännönmukaisuutta, jota välttämällä maalauksesta tulisi mielenkiintoisempi.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä mitään valokuvatarkkoja töitä, koska siinä ei mielestäni ole mitään järkeä, vaikka se hieno taito olisikin. Kädenjälki tekee maalauksesta persoonallisen. Fakta on kuitenkin se, että virheistä ja epäonnistumisista oppii ja olenkin todella tyytyväinen siitä, että tein tällaisen taulun, jossa tuli mokailtua oikein kunnolla.

Lumivuoret

Tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoitukseksi tehty maisemakuva taidekoulun valintakurssin jälkeen. Tein samana ajankohtana kolme muutakin maisemaharjoitusta öljyväripaperille, mutta tämä on ehkä kuitenkin niistä  parhaiten onnistunut. Maalasin ensimmäistä kertaa lumivuoria ja olen vähintäänkin tyytyväinen lopputulokseen. Kuva on pikkuisen utuinen ja epätarkka, mutta se toisaalta sopii tähän.

Ennen tätä maalausta minulle tuotti suuria vaikeuksia ymmärtää, miten vettä maalataan. Mietin minkä väristä vesi oikeastaan on, sillä sitä ei voi stereotyyppisesti aina värittää siniseksi.  Ymmärsin kyllä veden olevan ikään kuin peili, joka heijastaa sen yllä olevia värejä ja muotoja, mutta olin siitä huolimatta tehnyt sen aikaisemmin aina väärin. Tämän harjoituksen jälkeen, netistä löytyneiden videoiden avustuksella, jopa minä osaan maalata vettä - sen on siis oltava lapsellisen helppoa.

Ensimmäinen postaus

Kevään yhteishaussa hain opiskelemaan mm. taidealaa, mutta en valitettavasti tullut hyväksytyksi sinne. Nyt välivuotenani otan itseäni niskasta kiinni onnistuakseni ensivuonna. Tähän blogiin kerään harjoitustöitäni seuraavan vuoden ajalta ja tarkastelen mikä niissä on onnistunut ja mikä sitten ei niinkään. Kirjoitan myös itse luomisprosessista sekä ajatuksista ja tunnelmista - kaikesta mikä on mielestäni näin ympäripyöreästi sanottuna enemmän tai vähemmän mainitsemisen arvoista. Teksti tuskin tulee olemaan mitään kovin vakavaa luettavaa, joten suosittelen löysäämään pipoa vähän.  

Otan enemmän kuin mielelläni vastaan kommentteja  - erityisesti haluan kuulla missä olen tehnyt virheitä ja miten voisin ensi kerralla tehdä sen paremmin. En siis pelästy kritiikistä. Rohkeat voivat myös heitellä ideoita tai vinkkejä seuraavia töitä ajatellen.

 

Pyrin monipuolisuuteen ja harjoittelemaan mahdollisimman useilla menetelmillä mahdollisimman järjestelmällisesti. Kuvat ovat samoja kuin tumblr-blogissani mutta tässä blogissa kerron töistä paljon enemmän.

Toivon, että blogistani on hyötyä myös muille taiteen harrastajille ja että tekemäni taide näyttäisi katsojan silmissä kauniilta ja miellyttävältä - tietysti se että en suututa ketään on jo tavoite sinänsä.