Ensilumi

Tämä on varmasti paras lumimaisema tähän mennessä. Se saattaa johtua siitä, että se on ensimmäinen varsinainen lumimaisema, jonka olen tehnyt. Onnistunein tämä on toki lumivuortenkin osalta.

Pidän tästä taulusta sommitelmallisesti hyvin paljon, vaikka katse karkaakin oikean alareunan vesiputouksen kautta ulos kuvasta. Maiseman elementit ovat kohtalaisen hyvin tasapainossa keskenään, eikä värimaailmassa ole paljoa mitään häiritsevää. Lumen  varjostamiseen kannattaisi kyllä käyttää rohkeammin sinisen, violetin ja harmaan eri sävyjä. 

Maisema ei herätä minussa tunnetta, että voisin oikeasti mennä kävelemään sinne - ensisijaisesti koska siellä on pakkasta ja toiseksi kuva ei ole teknisesti riittävän realistisen näköinen. Taulu on kuitenkin kaunis, kunhan sitä ei katso liian läheltä.

Alla prima

Tämä on yksi kansalaisopistossa tehdyistä harjoituksista, jossa oli tarkoitus maalata jotain syksyyn liittyvää ja käyttää apuvälineenä pelkkää palettiveistä. En kuunnellut, mikäli harjoituksen tekemiseen annettiin muita ohjeita. Rikoin sääntöjä vähän siinä mielessä, että levitin paperin pinnalle öljyä siveltimellä ja myöhemmin sulautin taivaan ja veden värit toisiinsa sormilla - törkeä rikos.

Palettiveitsen selkeä etu on rosoisten pintojen aikaansaaminen esimerkiksi vuorien ja kivien pinnalle. Oikein aseteltu maali palettiveitseen ja kevyt rento ote veitsestä mahdollistavat maalipinnan epäsäännöllisen "rikkoutumisen" hallitusti, jolloin vuoren pinta näyttää melko realistiselta. Tämän työn tekemiseen oli varattu aikaa vain vajaa kaksi tuntia, joten en ehtinyt panostaa vuoriin juuri ollenkaan.

Palettiveitsi on myös erittäin kätevä veden viimeistelyyn. Veitsen reunalla saa tehtyä  veteen erittäin ohuita ja ennen kaikkea suoria valkoisia viivoja, jolloin vesi näyttää elävämmältä. Viivat erottavat maan ja veden toisistaan ja luovat vaikutelman hennoista aalloista.

Rakenteeltaan tämä kuva on melko samanlainen kuin muutama muu tekemäni maisemakuva; takana on vuoristo, keskellä järvi ja edessä pieni  kaistale maastoa. Värimaailmaltaan tämä kyllä eroaa muista. Olen tyytyväinen lopputulokseen ottaen huomioon, miten lyhyessä ajassa tämä kuva piti tehdä - ei huono.

Vesivärisuttaus jatkuu

 Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten kolmas vesiväriharjoitus onnistui, sillä piirustus- ja maalausaiheista ihminen on minulle selkeästi vaikein.  Näkyvin virhe on vasemmassa kädessä ja olkapäässä, mutta muuten iho näyttää kohtalaisen luonnolliselta ja mittasuhteetkin ovat yllättävän uskottavat. Käytin ohentamatonta valkoista akryyliväriä vaahdon maalaamisessa ja muutenkin näissä harjoituksissa käytän toisinaan peitevärejä ja akryylivärejä varsinaisten vesivärien rinnalla.  Tunnen itseni melko kieroutuneeksi, koska näin hämähäkkikammoisena lisäsin hämähäkin tähän harjoitukseen.

 Neljännessä harjoituksessa oli tarkoitus maalata vain pyyhe, mutta minusta se näytti kovin pussimaiselta ja siltä, että siellä pitää olla kenguru sisällä. Ehkä on tullut oleskeltua tärpätin hajussa vähän liikaa tai jotain.

Viidennessä harjoituksessa yllättävä asia on, että siinä ei ole mitään yllättävää - hähähä hä. Olen ainoastaan tehnyt taustan vähän tarkemmin kuin harjoituskirja ohjeisti. Mittasuhteissa on korjattavaa mutta muuten hyvä.

Vesiväriharjoituksia

Taiteen tekemisen perustekniikoista vesivärimaalaus on varmasti suurin heikkouteni. Tämä on harmi sinänsä, sillä taidekoulujen valintakokeissa maalataan lähes poikkeuksetta aina vesiväreillä. Täysin opittavissahan tuo tekniikka on, joten  ei muuta kuin suttaamaan.

Tässä kaksi ensimmäistä harjoitusta viime elokuulta. Nämä on tehty kirjastosta lainaamani harjoituskirjan ohjeiden mukaan, enkä ole siis keksinyt aiheita itse. En ole kuitenkaan tarpeeksi kärsivällinen, että jaksaisin alusta loppuun kopioida jotain ilman, että lisäisin sinne jotain omaa. Motivaatio pysyy selkeästi korkeammalla, kun voi itse kuvitella uusia osia kuvaan.

Ensimmäisessä harjoituksessa linnunpelätti ei kuulu alkuperäiseen ohjeistukseen. Toiseen harjoitukseen lisäsin kaksi kissaa, joista etummainen tosin näyttää enemmänkin lepakon ja Karvisen mutaatiolta kuin oikealta kissalta.

Kontrasti on molemmissa kuvissa ehkä pikkuisen liian suuri ja maalauksista puuttuu tietynlainen pehmeys. Muuten kuvat noudattavat kohtalaisen hyvin harjoituskirjan tehtäviä. Parannettavaa on kuitenkin vielä paljon.