Kaukana jossain

Tämä on ehkä suosikkini tähän mennessä maalaamistani tauluista - värimaailma on kaunis. Ajatus lähti siitä, kun olin kohtalaisen stressaantunut muutamista asioista ja tarvitsin hetken hengähdystaukoa. Minulla ei kuitenkaan ollut oikein mitään paikkaa, jossa olisin voinut irrottautua stressitekijöistä, joten päätin luoda oman rentouttavan ympäristön. Suljin silmät ja kuvittelin mielessäni paikan jostain kaukaa, jossa ei olisi mitään, mikä muistuttaisi minua seuraavien päivien murheista. 

Yksityiskohtia voisi vielä hioa ja yrittää saada kuvasta terävämmän. Erityisesti vuoristo ei näytä kovin aidolta, mutta muuten maisemasta tuli sellainen kuin toivoinkin.

Kaikki tähän mennessä esitellyt maisemat ovat mielikuvitukseni tuotetta, eivätkä siis oikeasti ole olemassa. En ole koskaan tykännyt käyttää malleja maalausteni taustalla, koska olen halunnut kehittää ajatteluani teknisen kopioimisen sijaan. Mallit kahlitsevat mielikuvitusta. Harjoitustöiden yhteydessä kuitenkin käytän mallia, jotta pystyisin tehostamaan värien käytön ja mittasuhteiden oppimista.

Silloin minä ajattelin

Kehitystä on selvästi tapahtunut. Tämä on niitä harvoja maalauksia, joita en hirveästi vihaa.  Olen pitänyt tästä niin paljon, että olen jopa signeerannut sen. 

 Minulle on tullut sellainen tapa, että ripustan suuren osan tekemistäni tauluista ja harjoituksista oman huoneeni seinälle, jotta oppisin ajan kanssa näkemään omat virheeni. En siis narsistisesti ihaile omia töitäni, vaan haluan oikeasti kehittyä.

Tätä taulua olen katsellut vasta vähän aikaa, joten se näyttää vielä toistaiseksi hyvältä. Vasemmanpuoleinen vuori on tosin liian ruskea ja hitusen kummallisen muotoinen. Lisäksi kuvan tasapainon kannalta vasen puoli on turhan raskas johtuen kyseisestä vuoresta. Joesta ei tullut niin sulava kuin toivoin ja siitä tulee lähinnä portaat mieleen.

Maalauksen värit ovat melko kirkkaat -vähän fantasiamaiset. Tässä se ei mielestäni haittaa, mutta jos tahtoo saada kuvaan lisää realistisuutta, voisi värit sammuttaa maanläheisillä sävyillä.

Taulun nimi on "Silloin minä ajattelin", koska silloin minä ajattelin.

Lisää lumivuoria

Tämä on selvästi suurempi kuin ensimmäinen lumivuorikuva. Taulussa on enemmän yksityiskohtia ja syvyyttä, mutta pidän tästä kuitenkin vähemmän. Valo tulee väärästä suunnasta, pilvet ovat raskaan näköiset ja etualan puskat neliskanttiset. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin järvihän on vinossa. Tietokoneella tehty signeeraus kruunaa täydellisen epätäydellisyyden.

 Kun katsoo maalausta 50 metrin päästä, kallistaa päätä vähän vasemmalle ja siristää silmiä, niin sehän näyttää melkein hyvältä. Kun etäisyyttä lisää enemmän,  se näyttää aina vain paremmalta!  Nyt ääni pääni sisällä käskee käyttäytymään. 

Surunaamakuuset

Tämän taulun tekeminen vei vähiten aikaa kuin minkään muun. Yleensä panostan taivaaseen todella paljon, mutta tässä sulautin vain yhteen sinistä, valkoista ja harmaata sen kummemmin keskittymättä pilviin. Minusta se näyttää hyvältä sellaisenaan.Tämä on tehty heti edellisessä postauksessa esitellyn taulun jälkeen, enkä voi sanoa näkeväni  tässä merkittävää kehitystä siihen nähden. Positiivista on, että kuvan vuoret näyttävät todella etäisiltä ja sumuisilta aivan kuten halusinkin. Asettelu on kehno ja se rikkoo varmaan kaikki toimivaan kuvaan tarvittavat sommittelusäännöt.

Olen lisännyt tähän ja myös edelliseen tauluun signeeraukset tietokoneella. En ole siis oikeasti signeerannut näitä töitä, koska uskottelen itselleni, että ne eivät ole vielä valmiit. 

Tehdessäni tämän valmiiksi, olin todella väsynyt, enkä jaksanut panostaa kuusiin sitten yhtään. Käytin viuhkasiveltimen koko harjasosaa oksien tekemiseen ja siitä voisin sanoa vain että joo, älkää kokeilko kotona.

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Tässä yksi pilalle mennyt työ. Tarkoitus oli tehdä taivaasta selkeästi erilainen kuin aikaisemmissa maalauksissa ja pilvien osalta onnistuinkin hyvin. Taivaan sävy on ehkä vähän liian tumma tai oikeastaan liian violetti. 

Suurimman virheen tein, kun yritin tehdä maalarinteipin avulla valonsäteitä. Häivyttäessäni valoviivoja, alla oleva maali ei ollutkaan tarkistuksestani huolimatta kuivunut, vaan sekoittui valonsäteeseen. Olin tehnyt kyseistä taulua useita tunteja monena peräkkäisenä päivänä ja siinä hetkessä kun taulu menee loppumetreillä pilalle, tekisi mieli hajottaa jotain kallista.

Nyt kun katselen tätä työtä muutaman kuukauden sen valmistumisen jälkeen, pystyn jo selvästi huomaamaan ratkaisevia virheitä ja asioita, jotka olisin tehnyt täysin eri tavalla. Vuoret esimerkiksi ovat pikkuisen liian matalat ja ne näyttävät olevan melko lähellä, vaikka tavoite oli luoda niillä selkeää syvyyttä kuvaan. Tiedän nyt, että kyseisen syvyysvaikutelman saa aikaan häivyttämällä pehmeällä siveltimellä vuoren reunoja ja luomalla sumuvaikutelman vuoren juurelle. Varjoväri vuoressa tulisi olla vaaleampi kuin etualan varjoväri ja sen pitäisi myös sisältää enemmän sinistä. Horisonttitaso on lähes keskellä ja kuvasta tulee toimivampi, jos sitä siirtää vähän joko ylös tai alas. Lisäksi kuvassa on tietynlaista säännönmukaisuutta, jota välttämällä maalauksesta tulisi mielenkiintoisempi.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä mitään valokuvatarkkoja töitä, koska siinä ei mielestäni ole mitään järkeä, vaikka se hieno taito olisikin. Kädenjälki tekee maalauksesta persoonallisen. Fakta on kuitenkin se, että virheistä ja epäonnistumisista oppii ja olenkin todella tyytyväinen siitä, että tein tällaisen taulun, jossa tuli mokailtua oikein kunnolla.

Lumivuoret

Tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoitukseksi tehty maisemakuva taidekoulun valintakurssin jälkeen. Tein samana ajankohtana kolme muutakin maisemaharjoitusta öljyväripaperille, mutta tämä on ehkä kuitenkin niistä  parhaiten onnistunut. Maalasin ensimmäistä kertaa lumivuoria ja olen vähintäänkin tyytyväinen lopputulokseen. Kuva on pikkuisen utuinen ja epätarkka, mutta se toisaalta sopii tähän.

Ennen tätä maalausta minulle tuotti suuria vaikeuksia ymmärtää, miten vettä maalataan. Mietin minkä väristä vesi oikeastaan on, sillä sitä ei voi stereotyyppisesti aina värittää siniseksi.  Ymmärsin kyllä veden olevan ikään kuin peili, joka heijastaa sen yllä olevia värejä ja muotoja, mutta olin siitä huolimatta tehnyt sen aikaisemmin aina väärin. Tämän harjoituksen jälkeen, netistä löytyneiden videoiden avustuksella, jopa minä osaan maalata vettä - sen on siis oltava lapsellisen helppoa.