Pikaharjoittelua

Löysin todella hyvältä vaikuttavan piirtämisoppaan ja olen jotenkin hämmentynyt siitä, että en ole kyseisen kirjan olemassaoloa aikaisemmin rekisteröinyt. Tuo kirja on siis Betty Edwardsin Luovan piirtämisen opas ja siinä pyritään osoittamaan, että kuka tahansa voi oppia piirtämään – olipa siihen erityislahjakkuutta tai ei. Siinä korostetaan, että piirtäminen on taito muiden joukossa ja täysin opittavissa mikäli niin itse haluaa. Jo pelkästään kirjan esipuhe luo voimakasta uskoa siihen, että dramaattiisia tuloksia on mahdollista saavuttaa jo muutaman päivän harjoittelun jälkeen, vaikka omat piirtämistaidot rajoittuisivatkin tikku-ukkoon.

Kyse ei niinkään ole käden taidoista, vaan kyvystä nähdä oikein. Kirjan alussa näytetään uskomattomia tuloksia kuukauden kestäneeltä kurssilta ja niitä katsellessa ensimmäinen reaktio on aika pitkälti hyvin epäuskoinen. Erityisen radikaali on Ken Darnelin kehityskaari, jossa vuoden piirtämisen aloittamisesta hän kykeni piirtämään mustavalkoista valokuvaa muistuttavan muotokuvan. Hänen ensimmäinen työnsä kurssilla oli lähinnä lapsen piirtämän näköinen, eikä sen taidonnäytteen perusteella ihan jokainen uskoisi, että ennen ja jälkeen kuvat on piirtänyt sama henkilö.

Kurssi on suunnattu ensisijaisesti huonon piirustustaidon omaaville ihmisille, mutta myös enemmän harjoitelleet saavat siitä varmasti irti paljonkin. Ajattelin nyt laittaa tuon kirjan testiin ja katsoa, onko se niin tajunnanräjäyttävä, kuin sen väitetään olevan. Minulla on tällä hetkellä tosin elämä vähän sekaisin ja tilaustyöt lisäävät kiirettä arkeen, joten tuskin ehdin tätä kurssia tekemään mitään hirveän ripeää tahtia. Haluan kuitenkin kehittyä paremmaksi piirtäjäksi, minkä vuoksi pyrin kokeilemaan mahdollisimman paljon kaikkea. Ehkä joku muukin saa kipinän piirtämisen harjoitteluun tästä.

Tekoaika: 40 min

"Ilme on pelottava.Voisin kuvitella tuollaisen hahmon kävelevän yöllä sänkyni viereen ja pyytävän minua tulemaan kanssaan etsimään ametisteja 500 vuotta vanhasta sokkeloisesta kaivoksesta. Se vakuuttaisi, että se on täysin turvallista ja kivaa..."

Tekoaika: 30 min

"Tässä olikin tärkeää huomata piirtämistyylin muutos, kun apuna ei ole fyysistä mallia. Muistista piirrettäessä työskentelyssä käytetään apuna tuttuja symboleja ja jotain kaavamaista mallia esimerkiksi siitä miltä nenä yleensä näyttää."

Tekoaika: 20 min

"Erityisen positiivisesti yllättynyt olen käteen. Vihaan käsien piirtämistä, koska se on niin älyttömän vaikeaa ja tiedän, että monet voivat samaistua siihen tunteeseen."

Tässä on kirjan ensimmäinen harjoitus, jossa oli tarkoitus saada aikaan kolme eri piirustusta tavallisille kopiopapereille 2B lyijykynällä. Ensimmäiseksi piti piirtää omat kasvot peiliä apuna käyttäen, sitten joku itselle tuttu henkilö pelkkien muistikuvien nojalla ja lopuksi käsi vapaavalintaisesta asennosta. Alustavaksi aika-arvioksi oli asetettu tunti, mutta oli mahdollista jatkaa niin kauan kuin halusi. Minä yritin pitäytyä siinä tunnissa, mutta jouduin venyttämään työskentelyä puoli tuntia yli alkuperäisen suunnitelman. Tässä tärkeää oli lähinnä mittasuhteiden realistisuus, eikä niinkään yksityiskohdat ja varjostus. Minähän olisin mittaillut, varjostanut ja korjaillut piirtojälkeä varmasti vielä huomennakin, mutta se ei ollut olennaista tässä tehtävässä. En siis tehnyt tarkkoja mittauksia, niin kuin aina tilaustöitä tehdessäni teen. Yritin piirtää sen mitä näin, koska juuri sellaista haastavaa harjoittelua kaipaan.

Pystyn piirtämään hyvin, mikäli saan tehdä tarkat mittaukset ja käyttää aikaa juuri niin paljon kuin haluan. Eli nämä kuvat ovat täysin viimestelemättömiä ja hirveän karkeita, luonnoksia oikeastaan. Niissä on korjattavaa vaikka ja kuinka. Älkää siis kivittäkö minua siitä. Kuitenkin kun mietin nopeaa työskentelyä ja katson kohtalaisen hyvää lopputulosta, voin olla näihin töihin ihan tyytyväinen. Erityisen positiivisesti yllättynyt olen käteen. Vihaan käsien piirtämistä, koska se on niin älyttömän vaikeaa ja tiedän, että monet voivat samaistua siihen tunteeseen.

Omakuva ei näytä minulta oikeastaan ollenkaan, mutta monet osat ovat kuitenkin oikeilla paikoillaan. Lähinnä pienet silmät ja liian kapea leuka tekevät siitä oudon näköisen. Näytän ehkä nuoremmalta kuin olenkaan. En myöskään nostanut päätäni tarpeeksi katsoessani mallia peilistä, jolloin piirsin korvat liian ylös. Ilme on pelottava.Voisin kuvitella tuollaisen hahmon kävelevän yöllä sänkyni viereen ja pyytävän minua tulemaan kanssaan etsimään ametisteja 500 vuotta vanhasta sokkeloisesta kaivoksesta. Se vakuuttaisi, että se on täysin turvallista ja kivaa... 

Pahoittelen nyt erittäin paljon tuota toista kuvaa, sillä enhän minä osaa muistin varassa piirtää oikein ollenkaan. Tässä olikin tärkeää huomata piirtämistyylin muutos, kun apuna ei ole fyysistä mallia. Muistista piirrettäessä työskentelyssä käytetään apuna tuttuja symboleja ja jotain kaavamaista mallia esimerkiksi siitä miltä nenä yleensä näyttää.  Silloin nenän piirtää lähes aina samanlaiseksi ja siitä puuttuu luonnollisuus kokonaan. Huomaankin selvästi, että peilistä piirtämäni kuva, jossa olen katsonut mallia, on selkeästi erilainen ja parempi kuin muistikuvista piirtämäni ihminen. Näen kyllä käyttäväni ”symbolijärjestelmää” myös mallista piirrettäessä, mutta tämän kurssin tarkoituksena onkin päästä siitä eroon. Ei siis mitään hätää - ainakaan vielä. Nämä harjoitukset ovat pohja, johon voin kehitystäni verrata, kun olen saanut kurssin tehtyä loppuun ja toivon, että opin näkemään asiat eri tavalla niin kuin kirja lupasi. Olisi hienoa viedä kehitykseni jälleen uudelle tasolle.