sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Jouluista kevennystä



Ajattelin jakaa tähän kohtaan vähän jouluista kevennystä varsinaisten taidekuvien sijaan. Monet tosin luokittelevat videotaiteen taiteeksi, joten ehkä tämä on sitten sitä. Videolla on muutama kirjoitusvirhe, joita en jaksanut korjata, koska ne eivät niin erityisesti häirinneet minua.

Ostimme kissan muutettuamme kaksioon syksyllä ja siitä karvapallosta onkin ollut ns. riesaa siitä saakka. Mussu on mieletön persoona, enkä usko ikinä tavanneeni yhtä eriskummallista ja räiskyväluonteista kissaa, vaikka olen ollut tekemisissä kissojen kanssa koko ikäni.

Mussu, Mytty, Möttiäinen, Mussupussu, Pässi, Purupässi, Möttö, Mursu, Vatipää, Vaaveli, Katti, Kisunen, Kisse... Lista jatkuu varmasti loputtomiin ja monet eläimen omistajat tietävät lauseen ”rakkaalla lapsella on monta nimeä” olevan totisinta totta. Mussun pahoihin tapoihin kuuluu pureminen ja yletön riehuminen, jossa huonekalut ja käsivarret saavat kunnolla kyytiä. Toruilla ei ole mitään vaikutusta ja suihkupullo ei aina ole käden ulottuvilla juuri sillä hetkellä, kun sitä tarvittaisiin. Pari minuuttia huonon käytöksen jälkeen tapahtunut rankaisu ei saa kissaaa yhdistämään sitä kiellettyyn toimintaan – se kokee sen enemmän riidan haastamisena kuin opetuksena. 

Nuoret kissat ovat villejä ja usein kaipaavat ikätovereita leikkimiseen ja ylimääräisen energian purkamiseen. Alunperin ehdotin kahden kissan hankkimista, mutta ideani ei saanut kannatusta. Nyt Mussu siis hakee luontaista leikkitoveriaan minusta ja Teemusta, jolloin se ei mitenkään voi saada tarpeeksi huomiota koulutöiden ja muiden kiireiden lomassa.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kierrätystä




Tämä on jo aika vanha maalaus ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin tästä ei edes pitänyt tulla mitään. Maalasin tämän viime keväänä, kun päätin käyttää harjoitteluun vanhoja vesiliukoisia Miranoleja ja heikompilaatuisia akryylivärejä. Maalauspohjana käytin vanhasta tv- tasosta otettua vaneria. Pyrin siis kierrättämään vanhoja materiaaleja, sen sijaan, että ostaisin uusia. Tietysti sillä, että olin köyhä kuin kirkonrotta, saattoi olla jotain tekemistä tämän kierrätysvimman kanssa.

Vaneri oli erittäin haasteellinen maalausalusta, sillä se ei imenyt maalia ollenkaan, jolloin päällekkäiset maalikerrokset eivät tahtoneet millään pysyä siellä missä piti. Maalini olivat myös osittain erittäin kehnossa kunnossa, jolloin en saanut oikein kontrollia tiettyihin osiin kuvaa. 

Joitain alueita työstin ihan liikaa, jolloin lopputulos jäi omasta mielestäni aika suttuiseksi. Erityisesti minua häiritsee isoin kuusi vasemmalla, sillä se olisi näyttänyt hyvältä, jos olisin älynnyt lopettaa maalaamisen ajoissa. Kuitenkin tämä on harjoitustyönä ihan hyvä ja teknistä kehittymistä tämän työn jälkeen onkin tapahtunut ihan mukavasti. Eikä tämä maalaus suinkaan ollut turhaa työtä, sillä se päätyi lahjaksi isotädilleni.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kiiltävää


Olen harmitellut aikaisemminkin sitä, miten lyijykynäjälki kiiltää valokuvissa ja miten paljon paremmilta piirustukset näyttäisivät livenä. Varsinkin paksut mustat alueet mielellään heijastelevat valon suunnasta huolimatta. Kuitenkin näihin piirustuksiin itsessään olen tyytyväinen ja voisin jopa väittää, että ylempi kuva on tähän mennessä tekemistäni paripotreteista parhain. Alempi on myös hyvä, mutta koska se on ylempään nähden kooltaan puolet pienempi (A4), siihen oli vaikea saada yhtä hyvin yksityiskohtia ja pehmeyttä.

Aika usein piirtelen yhden työn valmiiksi suht nopealla tahdilla ja siirryn sitten seuraavaan työhön. Näiden piirustusten kanssa kului kuitenkin aikaa mielettömästi enemmän kuin aikaisemmissa tilaustöissä ja vekslasin jatkuvasti piirrosten välillä saamatta oikein mitään valmiiksi kerralla. Tästä saan syyttää ainoastaan omaa jaksamattomuuttani. Harmittaa aina suuresti, jos tilaaja joutuu odottamaan kuviaan todella kauan. Hutiloiden tulee kuitenkin huonoa jälkeä, joten tietysti on aina parempi kuunnella itseään ja edetä rauhassa. Yleensä hyvä neuvo tämän kaltaisissa asioissa on se, että jatkaa niiden tekemistä niin kauan kuin ne tuntuvat mielekkäiltä.

Näissä töissä lähes ainut minua häiritsevä asia on vaatteet. Kasvot näyttävät ihan hyvälle ja suht luonnolliselle, mutta vaatetus kaipaa hurjasti parannettavaa. Aloitan yleensä työt kasvoista, joten kiinnostus ja motivaatio on yleensä vielä siinä vaiheessa korkea. Lopuksi jatkan vaatteisiin ja väitän, että väsymys näkyy niiden ulkomuodossa aika selkeästi. Jos jatkaisin piirustusten tekemistä niin kauan kunnes olisin sata prosenttisesti niihin tyytyväinen, saisin ne valmiiksi ehkä viiden vuoden päästä. Jossain kohtaa pitää siis osata lopettaa ja hyväksyä oma keskeneräisyytensä. Piirustukseni saivat positiivisen vastaanoton tilaajan taholta, joten voin hyvällä omallatunnolla sanoa onnistuneeni.