No niin, olen tullut takaisin, mutta en valitettavasti osaa yhtään arvioida oliko suoritukseni valintakurssilla riittävän hyvä vai ei. Tuloksia voi soitella vasta tiistaina. Varmaksi voin sanoa, että tänä vuonna meni paremmin ja enempää en olisi voinut tehdä.
Suurin heikkouteni kyseisissä kokeissa oli selvästi oma hitauteni. Pystyn tekemään teknisesti kiitettäviä kuvia, kunhan minulla on vain tarpeeksi aikaa - kurssilla ei ollut. En siis ehtinyt viimeistelemään kuvia läheskään sellaisiksi, kuin olisin halunnut. Runsaalla harjoittelulla saa varmuutta ja samalla nopeutta tekemiseen, joten jos karsiudun hitauteni takia, ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon ihan vielä, sillä paljon on vielä tehtävissä.
En varmaankaan postaa kaikkia viittä kurssilla tehtyä työtä tänne, mutta voin vähän avata joitain niistä. Tässä on savityö, jonka tein ensimmäisenä päivänä aiheesta juhla. Kuvat on otettu kännykkäkameralla, koska minulla ei ollut parempaa kameraa kurssilla mukana, pahoittelen.
Aloin lähestyä kyseistä aihetta ensin käsitteen tasolta ja miettiä, millaisia merkityksiä eri ihmiset antavat kyseiselle sanalle. Juhla mielletään usein positiivisena asiana, koska se jo pelkästään sanana on useinmiten latautunut iloiseen sävyyn. Minulle itselleni juhla tuo erilaisen fiiliksen riippuen siitä, mistä juhlasta on kyse. Yllätyin siitä, että se tuo minulle joskus jopa ahdistuneen ja surullisen olon tullessaan esiin tietyissä yhteyksissä.
Tämän jälkeen aloin katsoa kolikon toista puolta. Tuntui liian helpolta ja ilmiselvältä antaa juhla sanan iloisen ulkomuodon johdattaa minua ja takertua jonkin yksittäisen juhlan kuvailuun. Kaikilla iloisillakin asioilla on aina kääntöpuolensa, mutta niitä ei aina välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi. Väkivalta, varastelu ja omaisuuden tuhoaminen ovat asioita, joita tapahtuu liian monissa juhlissa ja jotka murtavat juhla-sanan iloista ulkokuorta. Ja sitten on raiskaukset; törkeä vapauden ja itsemääräämisoikeuden riisto, joka aiheuttaa valtavat henkiset traumat, joista ei välttämättä pääse yli koskaan. Syyllisyys, häpeä ja turvattomuus seuraavat kaikkialle mahdollisesti lopun ikää. Kyseinen tapahtumasarja voi tulla mieleen sanasta juhla, vaikka sana ei ole muuttunut miksikään. Sen ulkomuoto on edelleen sama. Kirjaimet ovat samoilla paikoilla, vain jännite on eri.
Kädet symboloivat usein ihmisten tekoja ja sopivat siksi hyvin työhöni. Tässä kohtaa on tärkeää huomata, että alustalle on muotoiltu kaksi vasenta kättä. Siinä on siis myös kaksi eri ihmistä, eikä yksittäinen ihminen leikkaamassa omaa rannettaan. On tekijä ja uhri. Serpentiinin pätkät ovat muistuttamassa miljööstä, jossa teko tapahtuu.
Annoin työlle nimeksi "Pimeä puoli", koska katsoin aihetta sen raaemmalta puolelta. Ajatuksissani käväisi myös sarjakuvista ja elokuvista tuttu hyvän ja pahan taistelu, jossa valoisampi puoli lopulta kukistaa pimeän puolen. Pimeästä puolesta tulee aina mieleen jokin valtava läpeensä paha organisaatio, joka on tuhottava. Elokuvissa useinmiten paha on kuitenkin mahdollista nujertaa ainakin seuraavan ilkimyksen saapumiseen saakka. Nimeen on siis myös sisällytetty toive siitä, että juhla voisi joskus olla vain positiiivinen asia, jossa hyvikset ovat kukistaneet pahan vastustajansa. Saahan sitä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti