Väsynyttä toimintaa

Tässä etäopiskelutehtävässä oli tarkoitus suunnitella jokin tarpeellinen esine, jota ei ole vielä keksitty, ja tehdä sille esite. En ole ihan täysin varma, onko tätä vielä keksitty, mutta en ole ainakaan kuullut tai pystynyt netistä löytämään vastaavaa. Viheltäviä avaimenperiä toki on ollut jo iät ja ajat, mutta ihan tällaista tuskin kuitenkaan.

Mikään insinööri en ole, eikä minusta sellaista koskaan tule. En siis osaa sanoa, miten ideaalia tällaisen laitteen valmistaminen olisi, mutta kun miettii nykyteknologian tasoa, en usko sen olevan mahdotontakaan. En osaa oikein muutenkaan arvioida, miten hyvä keksintö tämä on ja onko tämä sellainen juttu, jota tehtävänannossa haettiin.

Jälleen kerran minun ajankäyttösuunnitelmani tökki oikein kunnolla, sillä ehdin aloittaa tämän työn suunnittelun viimeisenä iltana yhdeksän kieppeissä. Halusin kuitenkin saada arvostelut tähän viimeiseenkin tehtävään, joten ei auttanut muu kuin valvoa koko yö. 

Halusin toteuttaa esitteen sarjakuvamaisesti, jotta sen lukeminen olisi kevyttä ja puoleensavetävää. Tekstin piti myös tukea kuvaa ja olla niin ikään kepeää luettavaa, mutta kuitenkin niin, että tärkeimmät pointit ovat asiallisesti luettavissa.

Työskentely oli väsyneenä erityisen hidasta ja ajatus karkasi tekstejä kirjoittaessa tavattoman monta kertaa. Homma lähti lopullisesti lapasesta, kun halusin vähän karrikoida takakanteen amerikkalaisten tyyliä varoittaa kaikesta tuotteen väärinkäytöstä. Voitte lukea itse, sillä minulla ei ole siihen liittyen oikeasti yhtään järkevää sanaa sanottavana. Joku joskus mietti, että onko mahdollista tuntea myötähäpeää itseään kohtaan...

Työ oli valmis varttia vaille viisi aamulla ja herätys oli tunnin päästä, joten nukkumaan ei siis ollut järkevää enää mennä. Ihmiskroppa on sen verran kestävä, että tällaiset satunnaiset koko yön valvomiset tuskin aiheuttavat sen suurempaa vahinkoa. Seuraavana päivänä töissä olin toki hiukan pyörällä päästäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. On kyllä jännä ilmiö, miten tajunnanräjäyttävän  nerokkailta piirrokseni ja tekstini tuntuivat vuorokauden valvomisen jälkeen ja miten tuo oletettu nokkeluus katosi parin tunnin päiväunien jälkeen.