Pimeä puoli

No niin, olen tullut takaisin, mutta en valitettavasti osaa yhtään arvioida oliko suoritukseni valintakurssilla riittävän hyvä vai ei. Tuloksia voi soitella vasta tiistaina. Varmaksi voin sanoa, että tänä vuonna meni paremmin ja enempää en olisi voinut tehdä.

Suurin heikkouteni kyseisissä kokeissa oli selvästi oma hitauteni. Pystyn tekemään teknisesti kiitettäviä kuvia, kunhan minulla on vain tarpeeksi aikaa - kurssilla ei ollut. En siis ehtinyt viimeistelemään kuvia läheskään sellaisiksi, kuin olisin halunnut. Runsaalla harjoittelulla saa varmuutta ja samalla nopeutta tekemiseen, joten jos karsiudun hitauteni takia, ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon ihan vielä, sillä paljon on vielä tehtävissä.

En varmaankaan postaa kaikkia viittä kurssilla tehtyä työtä tänne, mutta voin vähän avata joitain niistä. Tässä on savityö, jonka tein ensimmäisenä päivänä aiheesta juhla. Kuvat on otettu kännykkäkameralla, koska minulla ei ollut parempaa kameraa kurssilla mukana, pahoittelen.

Aloin lähestyä kyseistä aihetta ensin käsitteen tasolta ja miettiä, millaisia merkityksiä eri ihmiset antavat kyseiselle sanalle. Juhla mielletään usein positiivisena asiana, koska se jo pelkästään sanana on useinmiten latautunut iloiseen sävyyn. Minulle itselleni juhla tuo erilaisen fiiliksen riippuen siitä, mistä juhlasta on kyse. Yllätyin siitä, että se tuo minulle joskus jopa ahdistuneen ja surullisen olon tullessaan esiin tietyissä yhteyksissä.

Tämän jälkeen aloin katsoa kolikon toista puolta. Tuntui liian helpolta ja ilmiselvältä antaa juhla sanan iloisen ulkomuodon johdattaa minua ja takertua jonkin yksittäisen juhlan kuvailuun. Kaikilla iloisillakin asioilla on aina kääntöpuolensa, mutta niitä ei aina välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi. Väkivalta, varastelu ja omaisuuden tuhoaminen ovat asioita, joita tapahtuu liian monissa juhlissa ja jotka murtavat juhla-sanan iloista ulkokuorta. Ja sitten on raiskaukset; törkeä vapauden ja itsemääräämisoikeuden riisto, joka aiheuttaa valtavat henkiset traumat, joista ei välttämättä pääse yli koskaan. Syyllisyys, häpeä ja turvattomuus seuraavat kaikkialle mahdollisesti lopun ikää. Kyseinen tapahtumasarja voi tulla mieleen sanasta juhla, vaikka sana ei ole muuttunut miksikään. Sen ulkomuoto on edelleen sama. Kirjaimet ovat samoilla paikoilla, vain jännite on eri.

Kädet symboloivat usein ihmisten tekoja ja sopivat siksi hyvin työhöni. Tässä kohtaa on tärkeää huomata, että alustalle on muotoiltu kaksi vasenta kättä. Siinä on siis myös kaksi eri ihmistä, eikä yksittäinen ihminen leikkaamassa omaa rannettaan. On tekijä ja uhri. Serpentiinin pätkät ovat muistuttamassa miljööstä, jossa teko tapahtuu.

Annoin työlle nimeksi "Pimeä puoli", koska katsoin aihetta sen raaemmalta puolelta. Ajatuksissani käväisi myös sarjakuvista ja elokuvista tuttu hyvän ja pahan taistelu, jossa valoisampi puoli lopulta kukistaa pimeän puolen. Pimeästä puolesta tulee aina mieleen jokin valtava läpeensä paha organisaatio, joka on tuhottava. Elokuvissa useinmiten paha on kuitenkin mahdollista nujertaa ainakin seuraavan ilkimyksen saapumiseen saakka.  Nimeen on siis myös sisällytetty toive siitä, että juhla voisi joskus olla vain positiiivinen asia, jossa hyvikset ovat kukistaneet pahan vastustajansa. Saahan sitä toivoa.

H-hetki

Vielä muutama kuukausi sitten olin hyvin luottavainen omaan osaamiseeni ja uskoin, että valintakurssi tulee sujumaan tänä vuonna huomattavasti paremmin. Uhkuin itsevarmuutta ja ajatukseni kurssista olivat kutakuinkin: "Testatkaa taitojani ihan koska tahansa, sillä minä pystyn mihin vain." Tiesin toki heikkouteni, mutta vahva usko omasta supersankarimaisesta voimakkuudesta eli salaa mielikuvituksissani. 

Voiman tunne on viime kuukausina kutistunut lähes olemattomiin ja pelko epäonnistumisesta ja lukkiutumisesta kesken tärkeää tehtävää on hiipinyt  mieleeni. Voisin puhua jännityksestä ja muista ahdistavista ajatuksista ja tuntemuksista loputtomiin, mutta säästän nyt teidät siltä. Se ei varmastikkaan tekisi minunkaan oloani yhtään sen paremmaksi.

Olen kaikkina päivinä viimeisen vuoden aikana yrittänyt piirtää tai maalata jotain, jotta taitoni pysyisivät yllä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Päivät jolloin en ole näin tehnyt, voi laskea yhden käden sormilla. Runsas tilaustöiden tekeminen ja etäopiskelukurssi ovat puskeneet minua eteenpäin kohti huimaa kehitystä. En olisi ikinä harjoitellut näin paljon ilman niitä.

Eilen päätin vähän piirtää omia tuntemuksiani paperille ja lähestyä tätä asiaa juuri siltä kannalta, miltä tuntui muutama kuukausi sitten ja mikä tilanne on tällä hetkellä.  Kuulen mielessäni ensimmäisessä kuvassa olevan hahmon  sanovan: "Let`s go kick some ass" ja en epäile hetkeäkään, etteikö se myös tekisi niin.  Piirsin hahmon ensin käsin valmiiksi ja skannasin kuvan tietokoneelle lisätäkseni taustan piirto-ohjelmalla. Taustalle oli tarkoitus tehdä pilviä, mutta jotenkin siitä tuli enemmän savun näköistä. Ei se ehkä haittaa. Minä en sitten polta - mitään. Yritin piirtää itseäni, mutta noin pieneen kuvaan on vaikea saada kasvonpiirteitä onnistumaan. Ulkoasuuni otin vaikutteita Tomb Raiderista minulle tärkeän roolihahmon takia.

Toisen kuvan hahmon repliikki voisi olla "Nytkö? Ihan oikeasti!?! Voisiko joku muu mennä puolestani?" Se on huolissaan omasta menestymisestään eikä ole ollenkaan valmis lähtemään. Jännitys on kutistanut varman naissankarin nopeasti piirretyksi sarjakuvahahmoksi, jolla ei edes ole sormia.

Seuraava postaus tuleekin sitten kurssin jälkeen ja voin kertoa miten siellä meni. Tällä hetkellä tunnen kuolevani jännitykseen. Blogi ei tietenkään pääty tähän, tulin sitten valituksi kouluun tai en. Minähän olen vasta aloittanut.

Pitäkää peukkuja!

Väsynyttä toimintaa

Tässä etäopiskelutehtävässä oli tarkoitus suunnitella jokin tarpeellinen esine, jota ei ole vielä keksitty, ja tehdä sille esite. En ole ihan täysin varma, onko tätä vielä keksitty, mutta en ole ainakaan kuullut tai pystynyt netistä löytämään vastaavaa. Viheltäviä avaimenperiä toki on ollut jo iät ja ajat, mutta ihan tällaista tuskin kuitenkaan.

Mikään insinööri en ole, eikä minusta sellaista koskaan tule. En siis osaa sanoa, miten ideaalia tällaisen laitteen valmistaminen olisi, mutta kun miettii nykyteknologian tasoa, en usko sen olevan mahdotontakaan. En osaa oikein muutenkaan arvioida, miten hyvä keksintö tämä on ja onko tämä sellainen juttu, jota tehtävänannossa haettiin.

Jälleen kerran minun ajankäyttösuunnitelmani tökki oikein kunnolla, sillä ehdin aloittaa tämän työn suunnittelun viimeisenä iltana yhdeksän kieppeissä. Halusin kuitenkin saada arvostelut tähän viimeiseenkin tehtävään, joten ei auttanut muu kuin valvoa koko yö. 

Halusin toteuttaa esitteen sarjakuvamaisesti, jotta sen lukeminen olisi kevyttä ja puoleensavetävää. Tekstin piti myös tukea kuvaa ja olla niin ikään kepeää luettavaa, mutta kuitenkin niin, että tärkeimmät pointit ovat asiallisesti luettavissa.

Työskentely oli väsyneenä erityisen hidasta ja ajatus karkasi tekstejä kirjoittaessa tavattoman monta kertaa. Homma lähti lopullisesti lapasesta, kun halusin vähän karrikoida takakanteen amerikkalaisten tyyliä varoittaa kaikesta tuotteen väärinkäytöstä. Voitte lukea itse, sillä minulla ei ole siihen liittyen oikeasti yhtään järkevää sanaa sanottavana. Joku joskus mietti, että onko mahdollista tuntea myötähäpeää itseään kohtaan...

Työ oli valmis varttia vaille viisi aamulla ja herätys oli tunnin päästä, joten nukkumaan ei siis ollut järkevää enää mennä. Ihmiskroppa on sen verran kestävä, että tällaiset satunnaiset koko yön valvomiset tuskin aiheuttavat sen suurempaa vahinkoa. Seuraavana päivänä töissä olin toki hiukan pyörällä päästäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. On kyllä jännä ilmiö, miten tajunnanräjäyttävän  nerokkailta piirrokseni ja tekstini tuntuivat vuorokauden valvomisen jälkeen ja miten tuo oletettu nokkeluus katosi parin tunnin päiväunien jälkeen.

Muistoksi

Tehdessäni tilaustöitä, pyrin mahdollisimman hyvin seuraamaan minulle malliksi annettuja valokuvia. Kuitenkin taiteilija siirtää aina kuviin jotain omasta kokemusmaailmastaan, eivätkä ne koskaan ole pelkkiä kopioita - eivät koskaan. Suuremman latauksen piirroksiin pystyn tekemään silloin, kun tiedän edes vähän taustatarinaa ja voin heijastaa omaa tunnekokemustani tekoprosessiin. Tästä kuvasta voin varmasti sanoa sen verran, että se on kunnianosoitus edesmenneelle perheenjäsenelle, koiralle, jolle sana lemmikki ei ole tarpeeksi vahva kuvaamaan sen tärkeyttä.

Kaikkein hienoin palkka tekemästäni työstä on nähdä aito positiivinen tunnereaktio piirrosta kohtaan. Silloin tiedän, että jotain on tehty oikein ja kuvalla on jokin aivan erityinen merkitys. Tämän työn kohdalla ei jäänyt epäselväksi, miten paljon tilaaja kuvasta piti. Se tilanne siirtää fokuksen täysin siihen hetkeen, eikä millään muulla ole väliä - mitään negatiivista ei ole olemassa. Tällaisina hetkinä tunnen itseni melkein ammattilaiseksi ja koen, että taide on se asia, jota minun kuuluu tehdä.  Taide on se kieli, jonka kautta minä puhun. Voin piirtää ne asiat, joita en ehkä koskaan pysty puheen keinoin sanomaan, vaikka miten paljon tahtoisin. Taiteella minä kosketan. Taide on se elementti, jonka kautta minä hengitän. Sellainen asia, jonka avulla hauras voi muuttua titaaniksi.

Aapisen sivu

Lähetin etäopiskelukurssin viimeisen tehtäväsarjan työt torstaina ja olen tyytyväinen siihen, että nyt on yksi asia vähemmän ajateltavana. Onhan kurssista toki ollut paljon hyötyäkin, enkä missään nimessä kadu siihen osallistumista.

Tässä yksi tehtävistä, jossa oli tarkoitus tehdä sivu aapiseen. Valitsin kirjaimeksi o:n, koska miettiessäni mitä haluaisin piirtää, tuli ensimmäisenä mieleen opossumi. Saattaisin huolestua tästä, ellen jo olisi tottunut outoon ajatusmaailmaani. Jokatapauksessa tässä oli tärkeää kuvan ja tekstin yhteensopivuus ja sommittelu kuva-alalle. Pyysin siskoani täydentämään tekstiä kiireestä johtuen, jotta itse voisin keskittyä piirtämiseen - eli siis vähän huijasin, mutta älkää nyt kivittäkö minua kuitenkaan siitä. 

En yleensä piirrä kovin yksinkertaisia ja pelkistettyjä kuvia, mutta mielestäni tässä sellainen tekniikka sopii tyyliin. Koitin siis parhaani mukaan jättää kaikki ylimääräiset hienosäädöt ja viimeistelyt tekemättä ja jättää piirtojäljen kevyeksi. Työ tuli nopeasti valmiiksi ja jos tämän sivun perusteella ei o-kirjainta opi, niin onpa oikeasti outoa oppimattomuutta.