Koulussa teimme maalauskurssilla valitsemastamme kurssikaverista öljyväreillä valtavan muotokuvan. Haasteelliseksi tämän työn teki paitsi taulupohjan ylisuuri koko, myös se että tekemiseen varattu aika oli jälleen kerran niin minimaalinen. Lisäksi en ole maalannut ihmisistä potretteja oikeastaan ollenkaan, joten myös tekniset asiat olivat enemmän tai vähemmän hakusessa.
Aluksi työ piirrettiin hiilellä akryylivärillä värjätylle taulupohjalle, johon sitten alettiin maalata päälle siirtyen vaaleista väreistä tummiin. Jaoimme parini kanssa ajan puolentunnin jaksoihin, jolloin vuorotellen työstimme omia kuviamme ja istuimme mallina. Puoli tuntia ei varmasti kuulosta kovin pitkältä ajalta, mutta istuminen samassa asennossa koko sen ajan sai minut kyllä arvostamaan mallin työtä mielettömän paljon – niskani ja selkäni ainakin kiroilivat kohtalaisen kovaan ääneen.
Tärkeää tässä tehtävässä oli tietysti mallin näköisyyden saavuttaminen, missä minä en omasta mielestäni onnistunut riittävän hyvin. Levitin ainakin kasvoja tarpeettoman paljon. Myös värien käytössä oli minulla ongelmia, sillä en onnistunut saamaan iholle luonnollisia sävyjä, eivätkä valon ja varjon värit osuneet ihan oikein.
Olisin halunnut keskittyä vaatteiden rypytykseen vähän enemmän, mutta opettaja käski säilyttää raikkauden kuvassa ja jättää sen osan työstä luonnosmaiseksi. Sain positiivista palautetta työn tunnelmasta ja silmistä. Itsekin pidin niistä eniten. Kehitettävää on vielä paljon havainnoinnissa ja värien sekoittamisessa, mutta tästä on hyvä jatkaa seuraaviin maalauksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti