Hiljaisuus

Tämä on toinen kritiikkityöni, joka koostuu maalauksesta (n. 90 x 110 cm) ja äänitevideosta. Tehtävänanto on liian suuntaa antava ja haluan, että tätä tarkastellaan itsenäisenä teoksena ilman alkuperäistä määritelmää – jätän siis tehtävänannon kokonaan kertomatta.

Taustaksi voin kertoa, että olen halunnut tehdä tämän vertaistueksi sellaisille ihmisille, jotka parhaillaan käyvät läpi tai ovat jossain elämänsä vaiheessa kokeneet  äänitteessä esiin tulevia asioita. Vertaistukea ja samaistumispintaa voi saada niin monista yhteyksistä ja loppupeleissä ei ole väliä, onko samaistuttava tarina edes totta vai ei. Joku voi saada tukea vaikka Harry Potterin henkilöhahmoista. On tärkeää huomata, että laaja tunneskaala tietyissä asioissa on täysin sallittua, eikä omasta olotilasta tarvitsisi missään nimessä tuntea häpeää. Helpottavalta tuntuu myös ymmärtää, että se omassa elämässä haasteelliseksi koettu asia ei rajaudu pelkästään vain itseen.

Äänite on hyvin monikerroksinen ja sieltä toivottavasti löytyy mahdollisimman monelle jotain tartuntapintaa, vaikka kokemukset eivät osuisikaan täysin yksi yhteen. Itse ajattelen joskus aika lapsenmielisesti, että olisi se vaan todella hienoa, kun voisi poistaa maailmasta kaiken pahan ja kellään ei koskaan olisi paha olla. Eihän se tietenkään ole mahdollista ja elämä ei varmastikaan olisi enää kunnollista elämää, jos siihen ei liittyisi myös alamäkiä. Mutta jos onnistuin tämän teoksen avulla aiheuttamaan edes yhdelle ihmiselle tunteen siitä, että hän ei ole yksin ajatustensa kanssa tai vakuuttamaan jonkun siitä, että hän ei omasta kuvitelmastaan huolimatta olekaan täysi sekopää tai tulossa hulluksi, olen saavuttanut tavoitteeni.