Tässä toisen teemakokonaisuuden loput kaksi tehtävää, joista ylemmässä oli tarkoitus maalata pihanäkymä ja alemmassa kuva aiheesta marraskuu. Harvemmin vihaan tekemiäni töitä ja löydän niistä kuitenkin jotain positiivista, mutta tällä kertaa työn katsominen kymmenen metrin päästä, silmien siristäminen tai muut kepulikonstit eivät saa minua olemaan yhtään tyytyväisempi näihin. Pihamaisema on selvästi parempi, mutta sekin on omaan tasooni nähden keskinkertainen. Nämä on tietysti maalattu jälleen akryyli- ja vesiväreillä, joten osasin odottaa, että niistä ei voi tulla loistavia.
Tärkeää tässä oli kuitenkin pitää huoli aikataulusta niin, että yhteen työhön ei menisi paljoa viittä tuntia kauempaa. Siihen nähden nämä ovat kohtalaisia. Valintakurssilla tiedän kuitenkin olevani aika perusteellisen pulassa vesivärimaalaamisen osalta.
Marraskuu-työn idea ei alunperin ollut niin synkkä kuin siitä sitten lopulta tuli. Värimaailmahan on hyvin puhdas ja raikas mutta tarina surullinen. Kuuntelin Miljoonasateen Marraskuu-biisiä ja huomasin kappaleessa masentavien sanojen taustalla lähes liian iloisen sävelen. Tämä jännite lopulta inspiroi minua. Monesti kaamosmasennukseen taipuvaiset ihmiset linnottautuvat sisälle aina kun vain voivat ja ovat kosketuksissa ulkomaailmaan korkeintaan ikkunasta näkyvän maiseman välityksellä. Kuoleman kuukaudesta selvitään jollain omalla konstilla tai sitten ei. Halusin tuoda esiin sen seikan, että sisällä istuessa sitä oikeasti masentuu eikä niinkään siitä ulkona olevasta osaksi ehkä kuvitellusta pimeydestä. Taivaanrannasta on mahdollista nähdä edes jotain valoa. Ja puhun nyt vain ja ainoastaan omasta kokemuksestani.
Huomasin vasta siinä kohtaa kun työ oli lähes valmis, että tuo tarinahan on oikeasti aika raaka. Tyhjiä pulloja pöydällä ja yksi kirje. Ketään ihmistä ei ole näköpiirissä. Eteen avautuu karu ja kylmä joskin valoisa näkymä kuin näyttämönä, jossa järven yläpuolella lentelee kuolemaankin verrattavissa olevia mustia lintuja. Enempää ei tarvitse sanoa.
Onpas negatiivinen postaus. Ensi viikolla ehdottomasti jotain iloista. Tässähän ihan masentuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti