Nämä ovat jälleen tilaustöinä tehtyjä piirroksia ja voin kyllä sanoa olevani näihin erittäin tyytyväinen. Positiivisesti yllättynyt olen myös siitä, että en joutunut tekemään näitä kahteen kertaan. Aikaa menee vielä toistaiseksi yhteen kuvaan ainakin 8 tuntia. Onhan näissä vielä paljon pieniä hienosäätövirheitä, mutta en olisi vielä vuosi sitten uskonut kykeneväni tämän tasoisiin piirustuksiin. Parhaiten omat virheeni erottuvat katsottaessa töitäni peilin kautta ja sieltä näkee hyvin, että piirtojälkeni on aika toispuoleinen. Ihan rehellisesti sanottuna nämä ovat ihan hirveitä peilikuvina - putosin Kirsi Alm-Siiran tyyliin tuolilta ihan pelkästä järkytyksestä
Ostin uuden vähän laadukkaamman ja tietysti kalliimman lyijykynäsetin ihan tilaustöiden tekemistä varten. Samalla kertaa ostin myös patterikumin ainoastaan uteliaisuudesta, sillä en ollut aikaisemmin moisesta värkistä kuullutkaan. Hinnaltaan se oli niin halpa, (n. 6 e) että sitä oli ihan pakko kokeilla. Täytyy kyllä sanoa, että pienten yksityiskohtien tekemiseen kyseinen laite on aivan ehdoton. Hemmetin ärsyttävää ääntähän se pitää, mutta annettakoon se nyt anteeksi.
Tässä toisen teemakokonaisuuden loput kaksi tehtävää, joista ylemmässä oli tarkoitus maalata pihanäkymä ja alemmassa kuva aiheesta marraskuu. Harvemmin vihaan tekemiäni töitä ja löydän niistä kuitenkin jotain positiivista, mutta tällä kertaa työn katsominen kymmenen metrin päästä, silmien siristäminen tai muut kepulikonstit eivät saa minua olemaan yhtään tyytyväisempi näihin. Pihamaisema on selvästi parempi, mutta sekin on omaan tasooni nähden keskinkertainen. Nämä on tietysti maalattu jälleen akryyli- ja vesiväreillä, joten osasin odottaa, että niistä ei voi tulla loistavia.
Tärkeää tässä oli kuitenkin pitää huoli aikataulusta niin, että yhteen työhön ei menisi paljoa viittä tuntia kauempaa. Siihen nähden nämä ovat kohtalaisia. Valintakurssilla tiedän kuitenkin olevani aika perusteellisen pulassa vesivärimaalaamisen osalta.
Marraskuu-työn idea ei alunperin ollut niin synkkä kuin siitä sitten lopulta tuli. Värimaailmahan on hyvin puhdas ja raikas mutta tarina surullinen. Kuuntelin Miljoonasateen Marraskuu-biisiä ja huomasin kappaleessa masentavien sanojen taustalla lähes liian iloisen sävelen. Tämä jännite lopulta inspiroi minua. Monesti kaamosmasennukseen taipuvaiset ihmiset linnottautuvat sisälle aina kun vain voivat ja ovat kosketuksissa ulkomaailmaan korkeintaan ikkunasta näkyvän maiseman välityksellä. Kuoleman kuukaudesta selvitään jollain omalla konstilla tai sitten ei. Halusin tuoda esiin sen seikan, että sisällä istuessa sitä oikeasti masentuu eikä niinkään siitä ulkona olevasta osaksi ehkä kuvitellusta pimeydestä. Taivaanrannasta on mahdollista nähdä edes jotain valoa. Ja puhun nyt vain ja ainoastaan omasta kokemuksestani.
Huomasin vasta siinä kohtaa kun työ oli lähes valmis, että tuo tarinahan on oikeasti aika raaka. Tyhjiä pulloja pöydällä ja yksi kirje. Ketään ihmistä ei ole näköpiirissä. Eteen avautuu karu ja kylmä joskin valoisa näkymä kuin näyttämönä, jossa järven yläpuolella lentelee kuolemaankin verrattavissa olevia mustia lintuja. Enempää ei tarvitse sanoa.
Onpas negatiivinen postaus. Ensi viikolla ehdottomasti jotain iloista. Tässähän ihan masentuu.
Nyt on ollut sen verran kiirettä, että ehdin päivittämään blogiani vasta nyt. Jälleen kerran jätin etäopiskelutehtävät viime tippaan ja nyt saan tehdä niitä melkein yötä päivää. Positiivista tässä on se, että tämänhetkinen aikataulu ja stressitaso ovat lähestulkoon taidekoulujen valintakurssien luokkaa. Saan siis sitä kautta hyvää harjoitusta.
Tämä on yksi tehtävistä, jossa tarkoituksena oli maalata vaalea asetelma. Valon, varjon, muodon ja sommittelun onnistuminen ovat keskeisiä arviointikriteerejä. Käytin maalaamiseen akryyli- ja vesivärejä, vaikka vesiliukoisten värien käyttöä koko sydämmestäni vihaankin. Tai en nyt sentään, mutta se vaan on minulle vielä niin vaikeaa. Tämä kuva onnistui kuitenkin mielestäni hyvin, vaikka maskinesteen käyttö onkin tavallaan vähän huijaamista. Vesiväri ei tartu maskinesteeseen ja sitä käytetään säilyttämään vaaleimmat alueet kuvassa.
Sanon vielä ennen kuin joku kysyy, että ylioppilaslakkini on edelleen täysin puhdas, vaikka roiskinkin maalia hyvin lähelle sitä - tykkään elää vaarallisesti.
Tässä vahän lisää harjoituskuvia ja lienee sanomattakin selvää, että kehtasin postata vain parhaimmat. Nämä liittyvät siis etäopiskelukurssin ensimmäisen teemakokonaisuuden ensimmäiseen tehtävään.
Vihaan yli kaiken käsien ja jalkojen piirtämistä ja siksi aina pyrinkin jollain todella nokkelalla tavalla piilottamaan ne. Ja vaikka tiedän ampuvani itseäni jalkaan sillä tavalla niin teen niin joka tapauksessa. Far cry 3 pelistä tuttu Vaas sanoisi: "Did i ever tell you the definition of insanity? Insanity is doing the exact same fucking thing over and over again expecting shit to change." Ja sitten hän pudottaisi minut useita kymmeniä metrejä alapuolella virtaavaan jokeen käteni ja jalkani ollessa sidottuina valtavaan betonimöykkyyn. Mutta ei se haittaa, koska se nyt ei varsinaisesti liittynyt tähän mitenkään.
Kasvojen piirtämisessä olen jo mielestäni melko taitava ja sen osalta mahdollisuuteni valintakokeissa ovat uskoakseni hyvät. Kuitenkin siirryttäessä puoli- ja kokovartalokuviin minulla on selkeästi enemmän hankaluuksia. Minun on vielä vähän vaikea hahmottaa luiden ja lihasten vaikutusta kehon muotoihin ja sitä kautta varjostukseen. Osa piirtämistäni vartalon osista näyttää ryhdittömiltä ja spagettimaisilta - eli siis takaisin lukemaan ihmisen anatomiaa. Kankaan kuvaaminen sujuu jo vähän paremmin, vaikka piirtämäni vaatteet näyttävätkin edelleen kankeilta kuin ne olisi juuri otettu 30 asteen pakkasesta.
Lopputulos on kuitenkin tyydyttävä ottaen huomioon, miten vähän minulla oli aik... Ei kun odottakaas... Etätehtävien ohjeistuksessa lukee: " Älä anna itsellesi lupaa tehdä tehtäviä kiireessä, ja puolustaa huonoa jälkeä sillä." Oi en tietenkään. Taidan olla kiltisti ihan hiljaa tällä kertaa.
