Jotain jouluista

Tällainen tuli väsättyä lahjaksi jälleen tänäkin vuonna. Voin kertoa, että työmäärä kyseisessä asetelmassa oli ihan älytön ja sainkin sen valmiiksi vasta myöhään eilen illalla - ihan viimetipassa ja nyt väsyttää.

Tähän on käytetty enimmäkseen luonnonmateriaaleja ja kierrätystavaraa, eivätkä kaikki osat olekaan mitään ihan kestävimmästä päästä. Mummoni on alunperin ideoinut nämä työt, mutta minä olen aika reippaalla kädellä tehnyt näistä oman näköiseni. Omasta mielestäni tässä on jotain satukirjamaisuutta ja lapsena mummoni tekemät asetelmat onnistuivatkin tuomaan aivan erityisen joulutunnelman. Tyyli on sen verran toimiva, että mittasuhdevirheet ja osien karkeus eivät haittaa.

Hyvää joulua!

Lasten kasvoja

Kasvokuvien tekemisessä vaikeinta on itselleni varmasti se, että saa ne oikeasti näyttämään mallikuvan henkilöltä. On vielä helppoa piirtää teknisesti toimivat kasvot, mutta yksilöllisten piirteiden ja oikeiden mittasuhteiden löytäminen on jo asia erikseen.

Nämä kolme kuvaa jouduin kaikki tekemään kahteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuulostaa varmasti oudolta, kun sanon, että jokaisen kuvan kohdalla ensimmäistä versiota tehdessäni mallin kasvot näyttivät erilaisilta kuin jälkimmäistä piirtäessä. Ilmiö on tavallaan sama, kuin jos ei ole tottunut näkemään aasialaisia kasvoja, näyttävät ne silloin kaikki melko samanlaisilta. Aivoni eivät siis olleet niin lyhyessä ajassa kyenneet jäsentämään kyseisten kasvojen pienimpiä ja omimpia yksityiskohtia.

On melkein pelottavaa joutua piirtämään muotokuvia jollekin hänen omista lapsistaan, sillä hän varmasti huomaa kaikki ihan pienetkin virheet. Sitä on tavallaan aika herkässä tilassa siinä kohtaa, kun antaa juuri valmistuneet muotokuvat tilaajalle. Ensimmäisen kuvan tekemiseen meni aikaa vähän yli 20 tuntia, joten pettyneen ilmeen tai kritiikin vastaan ottaminen liian pian työskentelyn jälkeen olisi ollut musertavaa. Rakentava palautehan muuten on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta, mutta on myös hyvä tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää milloin kritiikki pelkästään vahingoittaa.

Pienten lasten kasvojen piirtäminen on jonkin verrran vaikeampaa kuin aikuisten. Keskeisin syy tähän on varmasti varjojen ja ryppyjen puuttuminen.  Lasten kasvot ovat niin pyöreät ja sileät. Mittasuhteet vaativat myös erityistä tarkkuutta.  Kaikesta huolimatta uskon, että minulla ei ole mitään syytä olla tyytymätön näihin kuviin.

Tilaustyö

Olen tällä hetkellä työkokeilussa vanhainkodissa ja olen pystynyt hyödyntämään kuvataiteellista osaamistani siellä todella paljon. Viimeaikoina olen saanut henkilökunnalta useita pyyntöjä piirtää kasvokuvia ja myös eräs vanhus kysyi voisinko tehdä hänestä muotokuvan. Hinnaksi olen ilmoittanut 5e tai omantunnon mukaan. 

Harjoittelen tällä hetkellä kasvopiirroksia joka tapauksessa, joten nämä kuvat menevät hyvin sen piikkiin. Lisäksi tilaustöiden tekeminen motivoi moninkertaisesti enemmän kuin omatoiminen harjoittelu. En siis tee näitä rahasta, vaan kerätäkseni kokemusta. Toinen tai kenties se tärkein syy miksi näitä teen on ihan oikeasti se, että saan ilahduttaa muita. Mikä on sen hienompaa kuin nähdä aito hymy ja ilo silloin, kun ihmiset katsovat piirtämiäni kuvia ensimmäistä kertaa? Siinä hetkessä tiedän, että olen tehnyt jotain oikein.

Monet ovat sanoneet, että minun pitäisi nostaa hintoja reippaasti, sillä heidän mielestään minua käytetään hyväksi. Joillekin tuntuu olevan vaikeaa uskoa, että minulle palkaksi kelpaa lähestulkoon yksinomaan hyvä mieli. En koe ollenkaan tulleeni hyväksikäytetyksi. Jos piirrospyyntojä alkaa tulla vielä paljon lisää, on minun kuitenkin nostettava hintoja, koska näiden kuvien piirtäminen vie useita tunteja ajastani.

Tässä on siis se vanhuksesta tehty kuva. Hän oli itse erittäin tyytyväinen kuvaan ja muista kommenteista päätellen uskon piirroksen olleen onnistunut. Olin alunperin ajatellut tehdä tämän hänen ilokseen ilman mitään korvausta, mutta hän koki tarpeelliseksi ostaa minulle ruusuja ja maksaa vielä 10e - ei oikeasti olisi tarvinnut :)

Kehityskaari

Nyt on hyvä pitää vähän paussia öljyvärimaalauksista, vaikka neljä viimeisintä taulua onkin vielä esittelemättä. Tässä siis pieni kehityskaari kasvopiirroksista viimeisimpien kahden vuoden ajalta. Olen kylläkin piirtänyt huomattavasti useamman kuvan siinä ajassa, mutta näissä kehitys näkyy parhaiten. Tekniikka on jokaisessa kuvassa eri, joten ne eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta lähestulkoon kuitenkin. Ensimmäinen kuvista on tehty noin kaksi vuotta sitten, toinen noin vuosi sitten ja kolmas kaksi kuukautta sitten.

Olen aina kovaan ääneen ilmoittanut, että en osaa piirtää ihmisiä ollenkaan. Valehtelisin jos väittäisin edelleen niin. Kehitystä on tapahtunut niin paljon, että uskallan olla jopa vähän ylpeä itsestäni.

 Jotta olen kyennyt ymmärtämään kasvojen piirtämisen perusperiaatteen, minun on täytynyt "pilkkoa" kasvot ensin eri osa-alueisiin ja analysoida ja opiskella useita valokuvia. Harjoitusvihkoni ovat täynnä kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia silmiä, neniä, suita ja korvia - ja tietysti kilokaupalla turhautumista ja raivareita.

Nyt pystyn jo hahmottamaan kasvot kohtalaisen hyvin kokonaisuutena ja huomaan, että mikään ei ole mahdotonta, kunhan vain jaksaa uskoa itseensä ja harjoitella ahkerasti. Parantamisen varaa on kuitenkin vielä älyttömästi.

Jos on juuri aloittanut kasvokuvien piirtämisen, kannattaa tosiaan harjoitella ensin pienempiä osia ja siirtyä myöhemmin kokonaisuuksiin. Lisäksi kuvia analysoidessa voi niiden muuttamisesta tietokoneella mustavalkoiseksi olla hyötyä. Itselle helpompaa on myös piirtää aluksi pelkillä lyijykynillä, sillä silloin pysyy paketti hallussa paremmin. Youtubesta löytyy paljon hyviä opetusvideoita, joita kannattaa hyödyntää kirjojen lisäksi. Asiat  voi tietysti tehdä monella tapaa, joten puhun vain oman kokemukseni pohjalta.