Joulufiilistelyä

Tällaisten jouluasetelmien tekemisestä on tullut minulle jo selkeästi jokavuotinen tapa. Avasin näiden töiden taustaa jo aikaisemmin vuosi sitten postauksessa Jotain jouluista, joten en tee sitä enää uudestaan – suosittelen vain lukemaan aiemman postauksen. Vaikka teen näitä yleensä vain lahjaksi, näillä on suuri merkitys minulle itselleni ja rakentelen näitä pohjimmiltaan pelkästä tekemisen ilosta. Lupasin itselleni ennen työskentelyn aloittamista, että en ottaisi paineita tai antaisi stressin vallata mieltäni, koska tämän oli tarkoitus olla rentouttava vastapaino vakavassa mielessä tehtyihin koulutöihin nähden. Valitettavasti en ihan onnistunut kyseisessä tavoitteessa, koska kiireen tuntu painoi niskassa jo kolmantena rakennuspäivänä, kun tajusin, että en ehkä saisi tätä valmiiksi ennen joulua ja ideani tuntui vain kertakaikkisesti liian kunnianhimoiselta.

Jouduin karsimaan joitain osia työstä pois ja hyväksymään, että käytettävissä olevilla välineillä ja omalla tämänhetkisellä taitotasollani en kykenisi niin mahtipontiseen pienoismalliin, kuin pääni sisällä kuvittelin. Sen olisi oltava ok. 

Suurimmaksi osaksi työhön on käytetty puuta, mutta rakennusmateriaalin puutteen vuoksi jouduin muotoilemaan joitain osia pahvista ja sanomalehdistä. Silloin työ vääntyilee helpommin, eivätkä osat istu paikoilleen niin hyvin kuin olisin tahtonut. Oulussa minulla ei ollut poraa, viiloja tai suorakulmaa ja olin harmikseni unohtanut myös ruiskutettavan lumisuihkeen Raumalle. Mutta loppujen lopuksi oli kiva joutua miettimään vaihtoehtoisia toteutustapoja ja kokeilla erilaisia materiaaleja.

Näitä joulukortteja tein koulussa tauoilla ja ruokatunneilla, koska minulla ei olisi ollut aikaa tehdä niitä muulloin. Maalatut kuvat on tehty akryyliväreillä A6 korttipohjiin itse keksimistäni aiheista ja pelkistetyt kuusi- ja joulupallokortteihin on käytetty materiaaleina tapettia, lahjanarua ja eri värisiä papereita, joista suurimman osan olen kierrättänyt vähän sieltä sun täältä. Yhden kortin tekemiseen aikaa meni noin tunti. En postaa kuvia kaikista korteista, koska tein niitä niin paljon ja rehellisesti sanottuna unohdin kuvata viimeiset 10 kiireestä johtuen.

Myin näitä kortteja hintaan 3-5 e/kpl, mikä on oikeasti todella korkea hinta, kun mietin, ostaisinko itse tuohon hintaan kortteja. Olen kyllä tietoinen myös niistä, jotka pyytävät käsityönä tehdyistä korteista 6e tai jopa 8e, mutta minusta 5e on jo ihan älyttömän iso hinta. En kuitenkaan näe syytä luopua näistä korteista halvempaan hintaan, koska materiaalien hinnan ja työmäärän perusteella lähettäisin ne mielummin itse sukulaisille, kuin että saisin juuri ja juuri omani takaisin myyntituloista. Mutta myin näitä kortteja paljon enemmän kuin osasin odottaa ja pystyin kustantamaan ison osan maalausjakson tarvikkeista ja laitoin osan rahoista myös hyväntekeväisyyteen. 

Jouluaiheisten töiden tekemisestä tulee väkisinkin ihana joulufiilis, jota minun ei ehkä olisi mahdollista saavuttaa ilman sellaista tekemistä. En siis vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka ajoittainen turhautuminen tai stressi saisikin oloni tuntumaan joskus epämiellyttävältä. Suosittelen siis lämpimästi kaikenlaista jouluista väsäämistä myös teille muille.

Hyvää Joulua!

Patsastelua

Varoitus: tämän postauksen kuvat sisältävät alastomuutta.

Taidekoulun maalausjaksossa piti suorittaa kaksi öljyvärimaalausta, joihin meillä oli elävä malli käytettävissä. Maalaukset ovat omalla mittapuullani tolkuttoman suurille pohjille toteutettuja, sillä ylemmän kuvan pohjan koko on 100cm x 120 cm ja alemman 120cm x 80cm. Aikaa yhden työn tekemiseen oli pari päivää. Maalauspohjat piti rakennella itse ja pohjaväriksi maalattiin jokin vapaavalintainen akryyliväri.

Ylemmässä kuvassa halusin paloitella ihmisruumiin selkeiksi kappaleiksi, ikään kuin kyseessä olisi patsas tai jokin muu ei-elävä olio. Tahdoin laittaa patsaani istumaan jonkin sortin raunioon, josta olisi ikkunan kautta mahdollista nähdä aivan toisenlaiseen maailmaan kuin mihin patsas ja rauniot loogisesti ajateltuna kuvittelisi sijoittuvan. Halusin kokeilumielessä yhdistää erilaisia käsittelytapoja ja luoda osittain pirstaleisen ja surrealistisen vaikutelman ja omaksi ilokseni onnistuin siinä oikeastaan aika hyvin. Vaikka tämä on hyvin häiriintynyt teos, voin sanoa kuitenkin olevani siitä kohtuu ylpeä. 

Alemmassa kuvassa yritin ihan tosissani maalata realistisempaa ihmistä, mutta ajan puutteen vuoksi   siitäkin oliosta tuli enemmän patsaan kuin ihmisen näköinen. Kädet venahtivat pari senttiä liian pitkiksi ja anatoomisesti tuo hahmo ei taitaisi edes pysyä pystyssä. Kuitenkin onnistuin taustan ja värityksen puolesta pelastamaan tämän työn ja lopputulos ei ole huono ollenkaan. Opettajakin kehui työtä ja sanoi sen olevan tähän mennessä tekemistäni töistä paras. Siitä en ehkä ole samaa mieltä, mutta yksi parhaista tämä on ehdottomasti.

Enkelipoika

Tämän kaltaisiin kuviin kiteytyy varmasti melko tarkkaan se, miksi minä potretteja haluan piirtää. Aina olisi hienoa, jos kuvan takana olisi jokin erityisen tärkeä merkitys tai tarina, jolloin piirtämisellä tuntuu olevan selkeä tarkoitus ja päämäärä. Joskus tarina voi olla raaka tai surullinen. Se voi saada minut tuntemaan itseni pieneksi, surulliseksi tai vihaiseksi, vaikka minulla ei olisi koskaan ollut roolia siinä tarinassa, enkä voisi koskaan täysin tietää millaista siinä olisi olla – olla läsnä ihan oikeasti. 

Tällaisten fiilisten vuoksi tiedän, että on kyse asiasta, joka on siirtynyt merkityksellisten asioiden joukossa jonkin tason ylöspäin ja  silloin lyijykynätyö muuttuu jo tekovaiheessa joksikin muuksi kuin vain kivaksi piirustukseksi. Se tuntuu kaikin puolin olevan hengissä täysin eri tavalla kuin hyvän päivän vesiväriluonnokset tai fanipiirrokset suosikkisarjan päähenkilöstä. Sitä kokee siinä hetkessä saavansa otteen jostain harvinaisesta, sellaisesta joka on olemassa vain juuri nyt ja joka voisi kadota millä hetkellä hyvänsä väärään aikaan suoritetun silmänräpäytyksen seurauksena. Eikä sitä pysty mitenkään ympäristön vihjeiden perusteella päättelemään, uskaltaako siinä tilanteessa edes hengittää. Olen etuoikeutettu, vaikka en edes ymmärrä olevani.

Toisaalta joihinkin asioihin on pelottava koskea ja sitä väkisinkin miettii, pystynkö ilmaisemaan oman tarkoitukseni aiheuttamatta vääränlaista reaktiota tai isoa vahinkoa. Ja kun mietin joitain asioita omasta elämästäni, niin en tiedä, onko kenenkään mahdollista reagoida niihin satuttamatta ja murskaamatta minua, vaikka tarkoitusperät olisivat miten hyväntahtoiset. Siksi minä en kysy tai vaadi vastausta, koska omalla mielenkiinnollani ei saa olla mitään merkitystä. Ja siksi minä tahdon olla nyt hiljaa ja jättää tämän työn arvostelemisen kokoaan pois. Se on omalla taidetietämykselläni ja taiteilijan arvovaltuudella julistettu taideteokseksi, minkä seurauksena minä kiitän, kuittaan ja hiljenen.