Harjoittelua hiilellä

Varoitus: Tämän postauksen kuvat sisältävät alastomuutta.

Toisella viikolla uudessa taidekoulussa sain tutustua hiilellä piirtämisen saloihin ja onnistuin saamaan tällaiset kaksi työtä valmiiksi A1- kokoisille papereille. Tahti on tunneilla minun makuuni pikkuisen liian kiireinen ja levoton, joten koen, että pitemmällä ajalla olisin saanut mittasuhteiltaan ja varjostukseltaan toimivammat kuvat piirrettyä. Kuitenkin minun olisi nimenomaan opittava nopeaa piirtämistä, koska se on erittäin tärkeä valttikortti valintakokeita ajatellen. 

 

Hiili piirustusvälineenä on minulle sentään vähän tutumpi kuin öljypastelli, vaikkakin ainoat kosketukseni hiileen ovat aika pitkälti peräisin vain valintakursseilta. Kyseinen tekniikka vaatii siis vielä rutkasti harjoittelua. Ärsyttävintä hiilellä piirtämisessä on varmasti se, että piirtämisasento on hiilessä pääsääntöisesti ihan erillainen kuin piirrettäessä lyijykynillä. Lisäksi hankaluuksia minulle tuotti pitää kiinni aivan hiilen päästä ja otteeni lipsuikin jatkuvasti kohti piirtämiseen käytettyä kärkeä. Aina näin käydessä tunsin pistävän katseen niskassani ja kuulin rasittavan tietäväisen oloisen opettajan hihkaisevan: ”muistatkos mitä minä juuri sanoin siitä piirtämisotteesta?” Siinä kohtaa teki mieli katkaista hiili keskeltä poikki.

Henkilökohtaisesti pidän ensimmäisestä kuvasta enemmän, koska siinä asento on luontevampi ja kroppa näyttää siltä, kuin siellä olisi ihan oikeasti luitakin sisällä. Vatsassa ja takimmaisessa jalassa on anatomisesti pientä marmattamisen aihetta, mutta olen kuitenkin kokonaisuutena tähän tyytyväinen. Varjostuksia oli ihan kiva tehdä, sillä piirustusjälkeä sai paperin kanssa levitettyä samaan tapaan kuin maalia tai lyijykynää. Piti vain olla tarkkana, ettei vahingossakaan levittänyt hiiltä sormella, sillä hiili ja sormissa oleva rasva sekoittuvat toisiinsa erittäin helposti luoden peruuttamattomasti suttuisen yleisilmeen.

Jälkimmäisessä kuvassa loppui vähän jaksaminen ja paukut kesken, koska piirtämiseen oli rajoitettu aikaa vain muutama tunti torstaina ja perjantaina, jolloin olisi pitänyt jaksaa skarpata erityisen tehokkaasti. Loppuviikosta väsymys paistaa väkisin läpi ja koko päivän seisominen saman kuvan vieressä puuduttaa tavalla, jota on ehkä vaikea ymmärtää kokematta sitä itse. En kuitenkaan saanut palautteeksi kokonaisvaltaista lyttäystä, joten siihen nähden tehtävä tuli suoritettua ihan mallikkaasti.