Miksi sä itket?

Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?

Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?

  - Happoradio: Puhu äänellä jonka kuulen

Halusin pitää taukoa opiskelutehtävistä ja tilaustöistä, joten päätin piirtää välillä jotain, jonka tekeminen ei vaatisi erityistä ponnistelua - jotain missä tekemisen ilo voittaisi suorituspaineet. Kuuntelin paljon musiikkia ja edellä mainittu kappale aiheutti minussa tarpeen piirtää kyynelehtivä silmä.

Nyt en halua alkaa miettimään ja luettelemaan kuvassa esiintyviä virheitä, vaan sanon ainoastaan, että ihan hyvältähän se näyttää.

Harjoittelua

Tämä on yksi etäopiskelutehtävä, jossa tarkoituksena oli piirtää lyijykynällä A3 arkille vähintään kolmesta esineestä koostuva asetelma. Tarkennuksena oli vielä, että esineistä yhden tuli olla pehmeä, yhden kova ja yhden kiiltävä.

Jos tämä tehtävä tulisi vastaan valintakurssilla, olisi tekoaika suunnilleen neljästä viiteen tuntia. Yritin siis harjoitella myös ajankäyttöä tässä ja tuollainen siitä sitten siinä ajassa tuli. Olen edelleen tolkuttoman hidas piirtäjä, mutta kehitystä on kuitenkin tapahtunut. 

Piirtojälki on karkea ja näen tässä kuvassa lukuisia korjausta vaativia kohtia. Varsinkin varjostuksessa on ongelmia. Kritiikkiä ja vinkkejä otan enemmän kuin mielelläni vastaan myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät osaa itse piirtää tikku-ukkoa kummempaa. Kommentin perään voi myös kirjoittaa vaikka "älä julkaise tätä", jos siltä tuntuu, niin jätän sen pois blogista.

Rentouttava pikkupiirros

Minua pyydettiin tekemään synttärikortti ja toivomuksena oli piirtää karikatyyri päivänsankarista. Lupauduin heti, sillä olen aikaisemmin tehnyt jonkin verran erilaisia sarjakuvahahmoja, jotka ovat monessa mielessä samantapaisia kuin karikatyyrit - ja hei, miten vaikeaa se nyt voi olla?

Kuvittelin mielessäni, miten kortti valmistuisi vain vajaassa kahdessa päivässä ja miten rentouttavan lyhyt työ tämä olisi verrattuna etäopiskelutehtäviin. Tuo kupla puhkesi sitten viimeistään siinä kohtaa, kun olin hylännyt noin 20 erilaista luonnosta  ja kuluttanut aikaa jo useita päiviä. 

Kasvonpiirteiden pitäisi olla radikaalisti venytettyjä, mutta kuitenkin niin, että karrikoitu henkilö on tunnistettavissa. Vaikeaa tästä tekee se, että mallikuvan henkilön kasvot ovat epätodellisen sopusuhtaiset. Ei ole isoa nenää, epätavallisia silmiä tai edes suuria korvia. Tietysti tämä tyyli on minulle sen verran vieras, että en kokemattomuuteni vuoksi pysty näkemään poikkeavia piirteitä niin helposti.

Olin vihdoin tyytyväinen luonnokseen numero 35 ja piirsin sen puhtaaksi suoraan A5-kokoiseen korttipohjaan. Vasta kun aloin värittämään kuvaa, tajusin, että eihän se pahvi kestä tärpättikäsittelyä ollenkaan. Käytin värittämiseen siis prismacolor värikyniä, jotka vaativat tärpättiä sulautuakseen toisiinsa paremmin.  Omasta vähäjärkisyydestäni johtuen kuva piti piirtää jälleen uudestaan toiselle paperille. Tärpätti ei soveltunut täysin myöskään sille paperille, joten värityksestä ei tullut täysin tasainen.

Tekstit korttiin hain netistä ja kirjoittelin ne valmiiseen työhön vähän kahden jälkeen yöllä. Minulle sanottiin, että en saisi ottaa liikaa paineita tästä ja noudatinkin tätä ohjetta sen verran hyvin, että olen vielä hengissä. Hyvä lopputulos kuitenkin maksoi vaivan takaisin ja aloin jopa miettimään, pitäisikö tällaisia tehdä enemmänkin.

Julkkiksia tai ystäviä

Osallistuin valmennuskeskuksen taidealojen etäkurssille, jotta mahdollisuuteni päästä kouluun tänä vuonna paranisivat vähäsen. En haluaisi tulla valintakurssilta pois häviäjänä enää uudestaan. Ensimmäisessä tehtävässä keskitytään ihmisten piirtämiseen eri etäisyyksiltä. 

En osaa sanoa lähetänkö näitä kuvia arvioitavaksi, sillä en ole näihin täysin tyytyväinen. Nämä ovat A3-kokoisia, eli suurempia kasvokuvia kuin mikään aikaisemmin piirtämistäni muotokuvista. Lisäksi olen tiivistänyt tekoajan maksimissaan kuuteen tuntiin, jotta se vastaisi valintakokeiden aikataulua. Ajattelin avata vähän enemmän varsinaista piirtämisprosessia tällä kertaa, koska en ole vielä toistaiseksi niin tehnyt.

 

Aivan aluksi mittaan kaikkien tärkeimpien osien (hiusraja, kulmat, silmät nenä, suu) paikat ja etäisyydet toisistaan. Mittaamiseen voi käyttää apuna kynää ja sormia, mutta on muistettava itse olla mittaushetkellä aina samassa paikassa ja pitää kättä joko täysin suorassa tai koukussa tuettuna vartaloon. Piirtelen usein kuvaan apuviivoja, jotka eivät noista kuvista oikein erotu, mutta niiden tarkoituksena on kuitenkin jakaa kuvaa vähän pienempiin osiin ja auttaa säilyttämään symmetrisyys piirroksessa.

 

Seuraavaksi siivoan vähän vetelemiäni viivoja ja alan varjostaa. Säämiskä on hyvä apuväline pehmeän varjostuksen aikaansaamiseen, mutta usein käytän sormia. Niistä tosin saattaa irrota rasvaa paperiin, jolloin mustat sormenjäljet läikittävät piirroksen. Useasti väritän koko taustan jonkin sävyiseksi harmaaksi, jotta kasvojen vaaleimmat osat näyttäisivät vielä vaaleammilta. Itsestäni tuntuu aina kivoimmalta aloittaa piirtäminen oikealta puolelta, mutta en suosittele tekemään niin (jos olet oikeakätinen), koska silloin siirryttäessä piirtämään vasenta puolta on hyvin todennäköistä, että oikea puoli suttaantuu liikkuvan käden alla. Tietysti auttaa jos laittaa paperin käden ja piirroksen väliin.

Lopuksi vielä viimeistelen kuvat poistamalla kaiken ylimääräisen sutun ja nostan valoisimmat kohdat esiin pyyhekumilla.

Sitä jotenkin etukäteen ajattelisi, että näin suurelle paperille piirtäminen olisi selkeästi vaikeampaa, kuin se onkaan. On totta, että on hankalampaa saada kasvot toimimaan kokonaisuutena, koska eri osien etäisyydet ovat totuttua suuremmat. Kuitenkin muutaman millimetrin mittausvirheet eivät ole läheskään niin ratkaisevia kuin pienemmissä kuvissa.

Tehtävänanto tuossa ensimmäisessä tehtävässä tarkkaan ottaen oli piirtää itseään, sukulaisia tai ystäviä ja nimen omaan elävää mallia - no hupsista. Nämähän ovat julkkiksia valokuvista piirrettynä, vaikka en osaa sanoa tunnistaako kukaan niitä. Muistan kuitenkin lukeneeni jostain psykologian kurssikirjasta, että julkkikset tai vaikka tv-sarjojen hahmot voivat toimia yksinäisille ihmisille korvaavina ihmissuhteina ja tavallaan ystävinä...ja nyt puhun taas läpiä päähäni.