Yritän vielä

On olemassa unelma, jonka tavoittelemiseen on mennyt enemmän aikaa kuin edes on mahdollista muistaa. Vielä pidemmän aikaa on mennyt pelkkään unelmoimiseen. Pitääkö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?  Jos lakkaa uskomasta, kaikki värit ympärillä muuttuvat harmaiksi ja elottomiksi. Aurinko katoaa - tulee pimeää ja kylmää.

Niin kauan kuin on toivoa, voi nähdä auringon nousevan horisontista ja näyttävän ne ympäristön todelliset värit, joita ilman valoa ei ole mahdollista todistaa. Jalat roikkuvat rennosti kiven reunalla. Lämmin tuuli tuntuu selässä ja kuuluu vain hentoa veden ääntä. Vuoret ovat vankka turva kaikelta häiritsevältä ja ne vakuuttavat, että tänne voi jäädä iäksi olematta kuitenkaan vanki. Tässä on hyvä olla.

Katse kohoaa kaukaisuuteen ja lukittuu jälleen siihen samaan kuin ennenkin. Siihen ei ole mahdollista ylettyä omalta mukavuusalueelta käsin eikä ehkä sittenkään. On kaipuu lähteä ja halu jäädä. Ristiriita ratkeaa, jos aaltojen antaa kuljettaa sen pois. Mutta se ei ole oikein. Vilkaisu itseen todistaa todellisen potentiaalin ja sen että on itselleen vielä yhden yrityksen velkaa. Päätös on tehty; minä kokeilen vielä.

Sellaisia ajatuksia minulla on jakaa tämän taulun pohjalta ja kukin voi tulkita sen miten parhaaksi näkee. Tämä maalaus on kooltaan vain 40 x 30 cm, eli hyvin pieni. Olen mielestäni onnistunut erityisen hyvin katseen kuljettamisessa tässä kuvassa. Katse palaa oikean alanurkan kuusen ja voimakaarien kautta aina takaisin keskelle kuvaa - aivan kuten halusinkin. Tyytyväinen olen myös siihen, että vaikka taulussa on paljon yksityiskohtia, se ei ole ollenkaan tukkoisen oloinen. 

Maalaus muistuttaa melko paljon Kaukana jossain -taulua. Kun kuitenkin katsoo tätä kuvaa tarpeeksi yksityiskohtaisesti, pystyy huomaamaan, että se on oma yksilöllinen luomuksensa, eikä mikään kopio.