Vanhusten iloksi

Niin kuin olen sanonut, olen tällä hetkellä työkokeilussa vanhainkodissa ja olen saanut maalata siellä asukkaiden iloksi. Nämä kaksi taulua olen maalannut siellä ja sinne ne myös jätän. Olen lisännyt tauluihin omistuskirjoitukset: 

"Maalaan aiheet niin kuin ajattelen ne, en niin kuin näen ne."
- Pablo Picasso-
Tämä taulu on maalattu Linnavuoressa työkokeiluni aikana vanhusten katsellessa sen valmistumista reaaliajassa. Maalaus on omistettu Linnavuoren palvelukodeille, joilta olen voimavarallisesti saanut enemmän kuin voin maksaa takaisin

Toisessa on muuten sama teksti mutta eri lainaus:

"Taideteos on kappale luontoa nähtynä temperamentin läpi."
- Emile Zola -

Minulle oli varattu tunti viikossa taulujen maalaamista varten. Se on oikeasti todella lyhyt aika tehdä, sillä taivas pilvineen ja vuoristo pitäisi saada valmiiksi samalla kertaa, kun taulu on vielä kostea, jotta nämä osat sulautuisivat toisiinsa kauniisti. Toki on mahdollista maalata myös kuivalle, mutta yleensä tyrin sen aina sillä tavalla. Oma haasteensa on myös maalata ilman malleja. Näsäviisaat kysyvät tässä kohtaa että miksi vit*ssa et sitten käytä malleja. Ja joo en oikeastaan tiedä, kai se on vaan jonkin sortin harrastus mennä sen aidan yli niin hankalasta kohtaa, että sieltä tullaan varmasti pää edellä alas.

Molemmat taulut taisivat valmistua neljässä tunnissa. Ylempi on kooltaan 40 x 30 cm  ja alempi n. 24 x 30 cm. Kontrasti on ylemmässä työssä turhan korkea ja puut ovat pikkuisen liian harvan näköisiä, mutta ihan tyytyväinen olen molempiin tauluihin. Erityisen riemuissani olen siitä, että onnistuin suorittamaan nämä maalaukset sotkematta yksiäkään työvaatteita.

En mielelläni ikinä maalaa tai piirrä mitään silloin, kun joku katselee vierestä, mutta tiedän myös, että juuri tällainen työskentely paineen alla on tärkeää harjoitusta taidekoulujen valintakursseja ajatellen. Saattaa siitä olla apua myös esiintymispelon voittamisessa. Sain osakseni ylitsevuotavaa hehkutusta ja kannustusta, joiden merkitystä oman kehitykseni kannalta en voi tarpeeksi korostaa. Kommentit ovat olleet sitä luokkaa, että olen tuntenut itseni ihan oikeaksi taiteilijaksi - kiitos siitä!

Yritän vielä

On olemassa unelma, jonka tavoittelemiseen on mennyt enemmän aikaa kuin edes on mahdollista muistaa. Vielä pidemmän aikaa on mennyt pelkkään unelmoimiseen. Pitääkö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?  Jos lakkaa uskomasta, kaikki värit ympärillä muuttuvat harmaiksi ja elottomiksi. Aurinko katoaa - tulee pimeää ja kylmää.

Niin kauan kuin on toivoa, voi nähdä auringon nousevan horisontista ja näyttävän ne ympäristön todelliset värit, joita ilman valoa ei ole mahdollista todistaa. Jalat roikkuvat rennosti kiven reunalla. Lämmin tuuli tuntuu selässä ja kuuluu vain hentoa veden ääntä. Vuoret ovat vankka turva kaikelta häiritsevältä ja ne vakuuttavat, että tänne voi jäädä iäksi olematta kuitenkaan vanki. Tässä on hyvä olla.

Katse kohoaa kaukaisuuteen ja lukittuu jälleen siihen samaan kuin ennenkin. Siihen ei ole mahdollista ylettyä omalta mukavuusalueelta käsin eikä ehkä sittenkään. On kaipuu lähteä ja halu jäädä. Ristiriita ratkeaa, jos aaltojen antaa kuljettaa sen pois. Mutta se ei ole oikein. Vilkaisu itseen todistaa todellisen potentiaalin ja sen että on itselleen vielä yhden yrityksen velkaa. Päätös on tehty; minä kokeilen vielä.

Sellaisia ajatuksia minulla on jakaa tämän taulun pohjalta ja kukin voi tulkita sen miten parhaaksi näkee. Tämä maalaus on kooltaan vain 40 x 30 cm, eli hyvin pieni. Olen mielestäni onnistunut erityisen hyvin katseen kuljettamisessa tässä kuvassa. Katse palaa oikean alanurkan kuusen ja voimakaarien kautta aina takaisin keskelle kuvaa - aivan kuten halusinkin. Tyytyväinen olen myös siihen, että vaikka taulussa on paljon yksityiskohtia, se ei ole ollenkaan tukkoisen oloinen. 

Maalaus muistuttaa melko paljon Kaukana jossain -taulua. Kun kuitenkin katsoo tätä kuvaa tarpeeksi yksityiskohtaisesti, pystyy huomaamaan, että se on oma yksilöllinen luomuksensa, eikä mikään kopio.

Kehystettynä kauniimpi

Myin ensimmäisen tauluni ja pyysin sitten ostajaa lähettämään minulle kuvan kehystetystä työstä. En ole itse ikinä kehystänyt yhtään maalaustani kunnollisilla raameilla, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten paljon kehykset vaikuttavat teoksen lopulliseen ulkoasuun.

Tein itse vanhoista lattialistoista kehykset kolmeen työhön näyttelyä varten, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna näihin raameihin. Kuva on tarkentunut kehyksiin, joten itse maalaus näyttää utuiselta, mutta te olettekin nähneet kyseisen työn terävämpänä aikaisemmin, joten sillä ei liene väliä. Täytyy kyllä sanoa, että hyvin on kehykset valittu!

Hiirihän se on

"Et sä ehtis piirtämään yhtä juttua jouluks?" on lause, jota kuulin todella paljon marras-joulukuussa. Olen todella iloinen ja otettu kaikista piirtopyynnöistä, mutta kiirehän siinä tuli. Erityisesti tämä kuva aiheutti stressiä, sillä minulla ei ollut aikaa piirtää sitä kuin vain kaksi päivää. Työpäivät ja omat jouluvalmistelut lyhensivät tekoaikaa vain muutamaan tuntiin - luonnosten tekemiseen tai virheisiin ei vain yksinkertaisesti olisi ollut aikaa.

Tilaaja sanoi, että mikäli en ehdi saamaan piirrosta valmiiksi, maailma ei kaatuisi siihen. Tiedänhän sen itsekin, mutta lupasin yrittää parhaani ja minulle on hyvin tärkeää, että kuvat valmistuvat ajallaan. 

Piirtelin tätä siis vielä myöhään yöllä ja mitä kauemmin piirrosta katsoin sitä enemmän sudeksi tarkoitettu otus alkoi muistuttaa mutanttihiirtä. Naureskelin väsyneenä itsekseni ja mietin, että minua pyydettiin tekemään susi ja aika susi tästä tulikin. Lähdin pois huoneestani kymmeneksi minuutiksi selvittämään päätäni ja palattuani katsomaan kuvaa uudestaan, olin siihen jälleen tyytyväinen. Piirsin vielä kuun ja viimeistelin työn ja kuinka ollakkaan huomasin katsovani karmivaa hiirtä, joka lauleskeli homejuustopallon alla.

Suoraan sanottuna vinossa

Tämä valmistui pari kuukautta sitten, eikä sen tekemiseen mennyt kuin muutama tunti. Kun on tehnyt useita maalauksia, pystyy huomaamaan työskentelyn nopeutumisen ja sen, että yksityiskohtien maalaaminen ei vaadi enää niin pajon keskittymistä kuin ennen. Voin kuunnella radiota ja musiikkia ilman, että ne sotkevat visioitani yhtään.

Olen tehnyt puolen vuoden aikana niin paljon tauluja, että ne alkavat väkisinkin toistaa itseään. Eläinten ja erilaisten puiden maalaamista olen jo jonkin verran ehtinyt harjoittelemaan, mutta en vielä osaa siirtää niitä varsinaisiin tauluihin - itsenäinen harjoittelu on hidasta.

En näe tässä mitään varsinaista kehitystä edellisiin nähden, mutta ihan positiivinen fiilis siitä kuitenkin jäi. Ja joo onhan tuo järvi taas vinossa, mutta eihän tämä varmaan edes näyttäisi minun tekemältä, jos se olisi liian suora.