Melonirypäle

Monet olisivat varmasti syöneet ostamansa viinirypäleet, mutta itse en oikein ymmärrä, mitä kivaa sellaisessa muka on. 

Hyvää maanantaita!

Ensimmäinen kritiikki

Koulussa meille annetaan aina jokaisessa jaksossa uusi tehtävä, joka tulee suorittaa omalla ajalla ja joka sitten arvostellaan muiden kurssilaisten läsnäollessa. Tämän työn tehtävänantona oli tehdä teos aiheesta minäkuva. En halua tässä avata sen enempää tarinaa tämän tauluryhmän taustalla.

Sain osittain ihan hyvän palautteen tälle työlle, vaikka en ehkä ole samaa mieltä arvioijien kanssa ihan kaikesta. Kritiikkiä sain eniten varmasti alimmaisista tauluista, joihin olen maalannut kädet ja perhosia. Kädet näyttävät utuisilta ja ovat teknisesti katsottuna selkeästi huonompia kuin ylemmät kuvat. Tasoero on valtava. Tämä lähinnä johtuu siitä, että jouduin tekemään ne kovassa kiireessä juuri ennen kritiikkipäivää. Kiireellä ei saisi ikinä perustella mitään, mutta aikatauluni oli vain niin kertakaikkisen täyteen ahdettu, että kiireelle en mahtanut mitään. Olisin periaatteessa voinut jättää nuo kuvat kokonaan pois teoksesta, mutta niillä oli minulle tarinallisesti sen verran iso merkitys, että koin tarpeelliseksi lisätä ne siihen.

Toinen kritisoinnin aihe oli se, että olin tehnyt teknisesti niin hyvää jälkeä. Tarina jäi kuulemma etäiseksi ja arvostelijat kokivat, että tavoitteenani oli vain omien teknisten taitojeni osoittaminen. Ikään kuin olisin halunnut tulla kaikkien ihmisten eteen kattokaa kun mä osaan -asenteella.  Siitä puuttui tunne ja raikkaus ja kädet tekivät siitä keskeneräisen näköisen. Teknisesti kaunis maalausjälki ei muutenkaan heidän mielestään ole tavoitteena järkevä, vaikka valtaosa yleisöstä ehkä pitäisikin siitä, sillä se ei anna katsojalle vapautta kuvitella ja se tekee maalausten tarinat jo etukäteen valmiiksi.

Omasta mielestäni tämä on kuitenkin hyvä työ ja itselleni tärkeä, enkä siksi välitä siitä, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Siihen on käytetty kaikki omat tähän astiset taitoni ja tolkuttomasti aikaa. Sen tarina on tässä tärkein ja onnistuin vangitsemaan tauluihin juuri ne elementit, jotka tekevät tästä omanlaiseni. Tekoprosessi oli pysäyttävä ja pääsin virtauksen mukana hetkeksi eroon välittömästä todellisuudesta. Ja kun katson tuota taulusarjaa, se tuo minulle itselleni juuri sellaisen tunteen kuin toivoinkin. Selkeä visio päässäni toteutui miltein sellaisenaan, enkä muuttaisi tai lisäisi teokseen mitään muuta, kuin vähän tarkkuutta käsiin.

Kontraposto

Varoitus: tämän postauksen kuvat sisältävät alastomuutta.

Tällaisen asennon piirtäminen on yksi perinteisimpiä tehtäviä taidekoulujen valintakokeissa ja siksi siis syytä hallita. Mallin paino on jakautunut kevyesti toiselle jalalle ja piirtäjän on ymmärrettävä mihin kulmaan kehon eri osat tästä painon jakautumisesta johtuen kallistuvat. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että olkapäät ja lantio ovat kallistuneet vastakkaisiin suuntiin. Polvet luonnollisesti myötäilevät lantion asentoa. Itselläni olkapäiden asento jäi turhan tasaiseksi ja oikean puoleista olkapäätä olisi pitänyt siis nostaa vähäsen. 

Valintakokeissa harvoin on kuitenkaan aikaa piirtää tätä asentoa isoille paperille käyttäen apuna tätä tekniikkaa, jota me tässä tehtävässä harjoittelimme, sillä me väritimme koko paperin ensin mustaksi hiilellä ja aloimme hahmotella mallin asentoa pyyhkimällä paperia valkoiseksi säämiskällä ja hiilikumilla. Yleensä on tapana piirtää malli valkoiselle paperille ja värittää varjokohdat – eli siis päin vastoin kuin tässä.

On vielä syytä mainita, että minä olisin saanut hylätyn tästä työstä valintakokeessa. Se johtuu siitä, että en saanut mallia kokonaisuudessaan mahtumaan paperille. Se on ratkaiseva virhe, eikä siinä kohtaa ole mitään väliä, kuinka hyvin malli muuten on piirretty tai miten täydellinen asento on. Siitä tulee hylsy eikä siinä sitten itku auta. Se kannattaa muistaa.

Vaikka opettaja kehui työni olevan upea, näen siinä paljon parantamisen varaa. Eniten minua varmasti häiritsee oikeanpuoleinen polvi, sillä se näyttää painuvan sisään päin, eikä polvilumpion muoto ole ollenkaan realistisen näköinen. Toinen korjaamista vaativa kohta on oikean puoleinen käsi, sillä sen asento ei ole täysin luonnollinen ja kyynärtaipeen alue on vaikeasti hahmotettavissa. Ranteen alue on tukkoinen ja sormet kömpelön näköiset. 

Erittäin paljon minua ärsyttää oma hitauteni, sillä en saanut työhön käytetyissä kahdessa päivässä tämän parempaa jälkeä aikaan. Tekniikka on tietysti hidas, mutta olisi minun pitänyt pystyä siitä huolimatta parempaan lopputulokseen. Joululoman odotus ja kiireestä johtuva väsymys tosin rajoittivat vähän kaikkien jaksamista ja siksi minun on annettava itselleni pikkuisen anteeksi piirustuksen keskinkertaisuutta.