Sarjakuvakortti

Tällaisen kortin piirsin työpaikalleni, koska työni siellä päättyy. Se on ollut paikka vertaansa vailla, eikä minulle tule mieleen yhtään negatiivista sanaa siitä. Se on ollut kokemuksena todella tärkeä, enkä mitään vaihtaisi pois. Koen jopa jääväni velkaa tietyistä asioista.

Tämä oli tosi nopeasti piirretty ja idea vain pasahti päähäni. Tämän tekeminen oli todella kivaa, koska se oli moniin parhaillaan työn alla oleviin töihin nähden selkeästi kevyempi projekti. Mielestäni onnistuin hyvin.

3D-marjat

Piirtelin tällaisen eilen illalla omaksi huvikseni. Tänä kesänä on marjoja poimittu taas niin kuin yleensä joka vuosi, joten ihan ajankohtainen piirros tämä on. Viikonloppuna poimin pari ämpärillistä vähän kaiken näköistä ja muun muassa punaviinimarjoja. Marjojen poiminta on jotenkin niin rentoa ja kivaa touhua, että melkein harmittaa, että ne alkavat loppua. Tietysti hyttysparvessa ei ole kiva seistä.

3D taide on jotain niin hienoa, että oikein ärsyttää se, että en vielä osaa tehdä sellaisia asioita kuin haluaisin. Sellaiset katumaalaukset, joissa tietystä kulmasta näyttää, kuin maa olisi vajonnut kymmeniä metrejä, ansaitsevat kerta toisensa jälkeen ihailuni. Se että osataan piirroksen kautta huijata ihmisaivojen kaavamaista tottumusta luokitella ympäröivä maailma ymmärrettäväksi, on vain yksinkertaisesti nerokasta. Ja vaikka aivoille on jo osoitettu illuusion virheellisyys, kolmiulotteinen vaikutelma säilyttää uskottavuutensa.

Isommat ja vaativammat työt ovat toistaiseksi vielä minun ulottumattomissani, koska en ole harjoitellut tarpeeksi. Minulle tuottaa hankaluuksia sellaisen menetelmän ymmärtäminen. Kehitän itseäni pienempien töiden kautta.

Tämä onnistui ihan kiitettävän hyvin, vaikka perspektiivi onkin pikkuisen pielessä ja varjot eivät osu yksiin. Merkittävä virhe on myös se, että en osaa piirtää valokuvatarkasti. Tämä on todella pieni kuva, joten ihan minimaalisia yksityiskohtia on hankala saada onnistumaan ilman pettämätöntä taituruutta. Tulin hyvälle mielelle tästä työstä ja se taitaa olla kuitenkin se tärkein juttu.

Liebster award

Sain Liebster award -haasteen, jonka tavoitteena on uusien blogien löytäminen ja näkyvyyden antaminen pienille alle 200 lukijan blogeille.

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Kiitän haasteesta Synesteettinen sivellin - blogin pitäjää Limppua. Hänen blogissaan on paljon teknisesti taitavasti toteutettuja piirroksia, maalauksia ja käsitöitä - sellaisia postauksia, jota taideblogilta toivookin.  Myös teoriapuoli ja kielenkäyttö ovat kunnossa. Tässä minulle annetut kysymykset ja niihin vastaukset:

1. Jos saisit tällä hetkellä minkä tahansa leivoksen, millainen se olisi?
Ihan ehdottomasti mustikkamuffinssi, joka olisi mitä hienoimmilla karamelliväreillä maalattu muistuttamaan karusellia. Minä en tietenkään söisi sitä, ihailisin vain.

2. Oletko koskaan valehdellut blogissasi?

En ole varsinaisesti valehdellut, mutta rakastan sarkasmia ja liioittelua huumorimielessä.

3. ...entä liioitellut jotain tiettyä asiaa?

 Juu vastasinkin tuossa edellä, että toisinaan kyllä. Esimerkiksi suosikkiliioitteluaiheeni on oma osaamiseni taso tietyissä asioissa. Minusta on hauska nostaa itseäni korokkeelle silloin, kun syyt siihen ovat lähes olemattomia. 

4. Jos olisit kuuluisa maalaus, mikä maalaus olisit?

Saattaisin olla joko Salvador Dalin Muiston pysyvyys tai sitten Edvard Munchin Huuto, koska molemmissa on sellaista sekasortoista dramatiikkaa, joka kuvastaa minua aika osuvasti.

5. Entä mikä on lemppari taideteoksesi?

Olen ehkä vähän tylsä, mutta rakastan vanhojen mestareiden suunnitelmallista ja piirun tarkkaa jälkeä ja siksi sanon, että Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset/ kaski (1893). Tykkään siitä, että maalauksessa on jokin löydettävä tarina ja että yksityiskohdista voi yhä uudelleen ja uudelleen löytää lisää merkityksiä. Maalaus on ollut kovan työn takana ja arvostan sitä todella. Synkät ja dramaattiset taulut puhuttelevat minua muutenkin ehkä eniten. Kirjoittaa voisi vaikka kuinka pitkän analyysin, mutta taidampa säästää teidät nyt siltä.

6. Kun näet sateenkaaren, mitä mietit ensimmäisenä?

 Mietin, että onkohan sen päässä todella aarre... ei kun enpäs mietikkään, vaan lähinnä sitä, että onpa nätti ja kiva kun se tuli piristämään päivää. Ei siis mitään sen kummempaa - sehän on vain sateenkaari.

7. Jos saisit minkä tahansa maagisen kyvyn päiväksi käyttöösi, mikä se olisi?

Ajan pysäyttäminen voisi olla todella kiva kyky. 

8...entä mitä tekisit sillä?

Olisi hauska pysäyttää aika johonkin tilanteeseen ja rakentaa sen ympärille kaikessa rauhassa monimutkainen ketjureaktio, joka sitten ajan taas kulkiessa toisi siihen tilanteeseen jonkin kivan yllätyksen, joka saisi ihmiset hyvälle tuulelle ja hämmästymään positiivisesti.

9. Kuka viimeksi ansaitsi ihailusi?

Katselin youtubesta piirustusvideoita, joissa Heather Rooney piirsi valokuvatarkasti tunnettujen ihmisten kasvoja prisma color kynillä. Ajattelin vaan, että ei ole todellista ja haluaisin itsekkin osata. Siinä on talenttia.

10. Mikä on hölmöin/hassuin ajatuksesi, mikä on viimeksi juolahtanut mieleesi?

Erään perjantai illan päätteeksi halusin ihan täysin tosissani alkaa väsäämään massiivisen kokoista Eiffel-tornia käyttäen materiaalinani pelkkää vessapaperia. Olin täysin valmis ryhtymään tuumasta toimeen, mutta vessapaperia ei harmikseni ollut tarpeeksi ja ihmiset ilmeisesti halusivat käyttää sitä johonkin muuhun...

11.  Näet maassa viiden sentin kolikon. Poimitko?

Taidan jättää sen kolikon siihen, koska tiedän, että joskus sen saattaa poimia joku, joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Toisaalta sen saattaa myös poimia joku nuorisoporukka, joka sitten päättää heittää kanaalissa uiskentelevaa sorsaa sillä.

Tässä ovat minun kysymykseni seuraaville palkinnon saajille:

1.  Mikä on paras piirre itsessäsi?
2. Miltä blogisi näyttää vuoden kuluttua?
3. Oletko koskaan jälkeenpäin katunut jonkin tietyn postauksen julkaisemista?
4. Mitä TV -sarjan tai elokuvan hahmoa muistutat omasta mielestäsi eniten?
5. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi (näkö, maku, tunto, kuulo, haju) niin mikä se olisi ja miksi?
6. Mikä on kaikkein rohkein teko, jonka olet koskaan tehnyt?
7. Mikä on paras neuvo, jonka olet viimeksi saanut?
8. Mistä olet blogissasi erityisen ylpeä?
9. Mikä on kaikkein erikoisin/turhin taito, jonka osaat?
10. Jos saisit viettää yhden päivän ihan kenen tahansa ihmisen kanssa, kuka se olisi?
11. Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin sinä, millainen maailma silloin olisi?

Liebster avardin saajia ovat seuraavat blogit:

Adventures of ShinigamiUchiha in Cosplayland

En Tykkää 

Golden art corner 

Kun löysin voikukat

Rakkaudella Satua

Tuisku Veera

testi

Ajat turhan hapuilun ja mitättömät työt

Goodnight Moon

Auringon laulu

Books - my best friends

Gishwhes

Olin kuumeessa ja flunssassa koko viime viikonlopun, joten postaukset jäivät valitettavasti siltä viikolta kokonaan tekemättä. Tässä kuitenkin Gishwhes-juttuja kolmelta viimeisimmältä vuodelta. Ajattelin, etten koskaan postaisi näitä, koska nämä eivät vain oikein edusta blogini tyyliä. En ole itse varsinaisesti koskaan ollut osa gishwhes-tiimiä, mutta olen huvikseni auttanut joidenkin tehtävien toteuttamisessa. Niille jotka eivät tiedä mikä on gishwhesh, voin sanoa sen verran, että siinä ryhmille on annettu lista erillaisista tehtävistä, joiden suorittamisen on varattu viikon verran aikaa.  Gishwhesh on maailmanlaajuinen kilpailu, jossa tehtäviä tekemällä saa kerättyä joukkueelleen pisteitä. Luonnollisesti eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Kohtalaisen päättömien tehtävien tavoitteena ei välttämättä ole loistokkaan lopputuloksen saavuttaminen, vaan lähinnä hauskanpito ja arkisesta ehkä vähän tylsästä itsestään luopuminen. Monissa tehtävissä päämääränä tuntuu olevan itsensä nolaaminen julkisesti gishwhesin varjolla esimerkiksi käymällä kaupassa ostamassa vessapaperia zombiksi pukeutuneena tai istuen surkeana repaleisissa ritarinvaatteissa keskellä jalkakäytävää pitäen kädessään kylttiä, jossa lukee: "A dragon burned my castle down".  Aina ei tarvitse olla niin järkevä ja vakavasti otettava.

Tehtävänantona oli tehdä lasten pop up -kirja siitä, kuinka croatoan-virus tuhoaa maailman. Siskoni kirjoitti tekstin ja minä kuvitin.

Tässä piti taiteilla ainoastaan luonnon materiaaleista vähintään 2m halkaisijaltaan oleva mosaiikkityö viimevuoden kisamaskotti Elopuksesta.

Tässä tehtävässä oli tarkoituksena pukea maatilan eläimiä Supernatural -sarjan hahmoiksi. Vaatteiden pukeminen eläimille huvin vuoksi on minusta aina ollut vähän kyseenalaista touhua, mutta omat eläimemme tuskin reagoivat rooliasuihinsa. Eli niin kauan kuin eläin ei touhusta kärsi, se lienee ok. Näistä kyllä huomaa, että tehtävän tekemiseen ei ole montaa tuntia käytettävissä, sillä asusteet ovat niin kehnot. Idea kyllä välittyy ja se riittää.

Lisää eläinaiheisia tehtäviä. Tarkoituksena oli ottaa kuva, jossa kissa tilaisi ruokarekasta itselleen aterian ja menu piti olla valokuvassa nähtävillä. Eläinten kanssa valokuvien ottaminen on aina vähän vaikeaa varsinkin silloin, kun kuvasta pitäisi tulla tietynlainen. Asteen tai kaksi haastavampaa kuvaamisesta tulee silloin, kun pitää työskennellä parin kuukauden ikäisten kissanpentujen kanssa. Nehän tekevät kaikki kokoajan ihan eri asioita ja täysin oman päänsä mukaan. Sydänhän tässä ihan sulaa, kun katsoo noita otoksia, mutta ei kyllä mennyt ihan kerralla purkkiin.

Piti kuvata lyhyt video aiheesta "Weapon of mass dictation" ja mietin kyllä kertaan jos toisenkin laitanko tätä videota tänne. Homma piti tosin saada kasaan ihan parissa tunnissa, joten millekkään maailmanluokan käsikirjoitukselle ja ohjaukselle ei aika ihan riittänyt. Esittämäni hahmo ristittiin yksinkertaisesti hulluksi tiedemieheksi ja sen oli tarkoitus olla aika reippaasti sekaisin päästään. Nollaluokan näyttelijän lahjoillani muistutin kyllä enemmän itseäni kuin sitä hahmoa mitä piti. Hauskaahan tuo oli ja nolasin itseni aivan kuten varmasti oli tarkoituskin.

Seuraavana vuonna hullun tiedemiehen rooli oli jo vähän kehittynyt ja tuntui luontevalta jatkaa kyseisen hahmon elinkaarta tehtävässä, jossa piti muuttaa tavallinen polkupyörä poimunopeudella kulkevaksi pyöräksi maailmojen välistä matkailua varten. Kyselemällä ja etsimällä löysimme tarvittavat välineet pyörän rakentamiseen ja parissa tunnissa syntyi kohtalaisen uskottava avaruuspyörä. Omasta mielestäni näytin erittäin vähä-älyiseltä kilpailuun lähettämässämme kuvassa ja tietysti se päätyi kohtalaisen suurena otoksena gishwhes-kirjaan - melkein arvasin.

Hullu tiedemies hahmona on tietysti sekaisin päästään, mutta se kuitenkin 110% uskoo omiin kykyihinsä ja tavallaan kuvittelee olevansa täydellinen nero, jota ei tietenkään näe kukaan muu kuin hän itse. Omalla "mahtavuudellaan" leveily on jotenkin humoristista sellasessa tilanteessa, jossa jokainen tervejärkinen näkee, ettei se mahtavuus olekaan totta.

Inspiroiduin hullun tiedemiehen hahmosta niin paljon, että halusin tehdä videon "kulissien takaa", jonka leikkelin kovalla vaivalla kokoon Windows Movie Makerillä. Joo että siinäpä neronleimaus. Parin vuorokauden valvomisen jälkeen tulee melkein yhtä hyviä ideoita. Kai sitä kuvitteli olevansa jotenkin hauska ja minulla oli vain auttamattomasti liikaa vapaa-aikaa. Kieli poskessa kaikki nämä tehtävät on tehty, eikä näitä ole tarkoitus ottaakaan vakavissaan. Kuitenkin omiin kipupisteisiini kuuluu julkisesti nolatuksi tuleminen, minkä takia en mielelläni julkaise mitään, mikä tappaisi minut omaan itseeni kohdistuvaan myötähäpeään. Mietin siis enemmän kuin miljoonaan kertaan julkaistako vaiko eikö julkaista alla olevaa videota. Katsoa voi omalla vastuulla.

Tänä vuonna toteutimme tehtävän, jossa piti rakentaa gishwhesin kalteva torni. Lisäilimme sinne kaikkea gishwhesiin liittyvää ja halusin tietenkin saada viimevuotisen avaruuspyörän ja hullun tiedemiehen hinatuksi tornin huipulle traktorin katolle. Aika vähti siinä oli, mutta kyllä se pyörä sinne suuremmitta vammoitta saatiin. Säännöissä lukee, että tehtäviä tehdessä on huolehdittava turvallisuudesta, minkä vuoksi käytin lasten käsikellukkeita suojavarusteina. Olin kyllä aika varma, että lopulta tulen niskoilleni alas sieltä, mutta niin ei sitten kuitenkaan käynyt - pahoittelut siitä.