Minua pyydettiin tekemään synttärikortti ja toivomuksena oli piirtää karikatyyri päivänsankarista. Lupauduin heti, sillä olen aikaisemmin tehnyt jonkin verran erilaisia sarjakuvahahmoja, jotka ovat monessa mielessä samantapaisia kuin karikatyyrit - ja hei, miten vaikeaa se nyt voi olla?
Kuvittelin mielessäni, miten kortti valmistuisi vain vajaassa kahdessa päivässä ja miten rentouttavan lyhyt työ tämä olisi verrattuna etäopiskelutehtäviin. Tuo kupla puhkesi sitten viimeistään siinä kohtaa, kun olin hylännyt noin 20 erilaista luonnosta ja kuluttanut aikaa jo useita päiviä.
Kasvonpiirteiden pitäisi olla radikaalisti venytettyjä, mutta kuitenkin niin, että karrikoitu henkilö on tunnistettavissa. Vaikeaa tästä tekee se, että mallikuvan henkilön kasvot ovat epätodellisen sopusuhtaiset. Ei ole isoa nenää, epätavallisia silmiä tai edes suuria korvia. Tietysti tämä tyyli on minulle sen verran vieras, että en kokemattomuuteni vuoksi pysty näkemään poikkeavia piirteitä niin helposti.
Olin vihdoin tyytyväinen luonnokseen numero 35 ja piirsin sen puhtaaksi suoraan A5-kokoiseen korttipohjaan. Vasta kun aloin värittämään kuvaa, tajusin, että eihän se pahvi kestä tärpättikäsittelyä ollenkaan. Käytin värittämiseen siis prismacolor värikyniä, jotka vaativat tärpättiä sulautuakseen toisiinsa paremmin. Omasta vähäjärkisyydestäni johtuen kuva piti piirtää jälleen uudestaan toiselle paperille. Tärpätti ei soveltunut täysin myöskään sille paperille, joten värityksestä ei tullut täysin tasainen.
Tekstit korttiin hain netistä ja kirjoittelin ne valmiiseen työhön vähän kahden jälkeen yöllä. Minulle sanottiin, että en saisi ottaa liikaa paineita tästä ja noudatinkin tätä ohjetta sen verran hyvin, että olen vielä hengissä. Hyvä lopputulos kuitenkin maksoi vaivan takaisin ja aloin jopa miettimään, pitäisikö tällaisia tehdä enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti